Ekseemat

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Sakari Reitamo ja Anita Remitz

Ekseemalla tarkoitetaan pinnallista ihon tulehdusta ja ekseemat ovat tavallisimpia ihosairauksia, joiden kanssa yleislääkäri joutuu tekemisiin. Ammatti-ihotaudeista käsiekseemat ovat tavallisimpia. Ekseeman diagnoosi on yleensä aina kliininen ja perustuu ekseeman tyypilliseen ulkonäköön, lokalisaatioon ja anamneesiin.

Ekseemoiden jako

Ekseemat jaetaan kliinisen kuvan perusteella. Ekseemoille on yhteistä histologinen löydös, johon keskeisesti liittyy ihon pinnallinen pyörösolutulehdus. Akuutissa ekseemassa on etusijalla voimakas tulehdusreaktio sekä ihon punoittava, vetistävä tulehdus., joka aluksi näkyy pieninä vesikkeleinä eli vesikelloina. Ekseeman kroonistuessa tulehdussolujen määrä pienenee, kliinisesti iho muuttuu kuivemmaksi ja alkaa hilseillä.

Ekseemat voidaan jakaa kosketusekseemoihin, atooppiseen ekseemaan, seborrooiseen ekseemaan, nummulaariseen ekseemaan, infektioekseemaan, asteatoottiseen ekseemaan, staasiekseemaan, neurodermatiittiin ja vaippaihottumaan.

Kosketusekseemat

Kosketusekseemat vaativat syntyäkseen kontaktin jonkin ulkoisen ärsyttävän tai allergisoivan tekijän kanssa. Joskus kosketusekseemat voivat myös syntyä herkistävän aineen ja UV-säteilyn yhteisvaikutuksesta.

Ärsytyskosketusekseema

Ärsytyskosketusekseema on tavallinen ja syntyy ihoon kohdistuvasta ärsytyksestä, joka voi olla joko fysikaalinen tai kemiallinen. Tavallisimmin ärsytysekseema todetaan käsissä, erityisesti kädenselissä. Ärsytyskosketusekseemoista suuren osan aiheuttavat kosteat ja märät työt sekä pesu- ja puhdistusaineiden runsas käyttö. Ärsytyskosketusekseemaan ei liity immunologista muistia (vrt. allerginen kosketusekseema). Atoopikoilla ärsytyskosketusekseema syntyy herkemmin kuin muuten terveillä.

Allerginen kosketusekseema

Allerginen kosketusekseema on huomattavasti harvinaisempi kuin ärsytyskosketusekseema. Se syntyy herkistymisen kautta, jolloin ihottuman syntymiseen vaaditaan toistuva kontakti herkistävän aineen kanssa. Vain osa altistuneista herkistyy. Allerginen kosketusekseema syntyy joko välittömän tai viivästyneen reaktion kautta. Tyypillisimmin oireet ovat kosketusalueella. Välittömät yliherkkyysreaktiot ilmenevät viimeistään puolen tunnin kuluttua kontaktista ja ne voivat myös joskus aiheuttaa anafylaktisen reaktion. Ruokien ja muiden proteiinipitoisten aineiden aiheuttamaa kosketusekseemaa kutsutaan proteiinikosketusekseemaksi. Useimmiten kosketusekseeman aiheuttavat viivästyneet reaktiot, osa näistä reaktioista voi johtua paikallishoidoissa käytetyistä aineista.

Diagnoosi

Kosketusekseeman diagnoosi perustuu tyypilliseen kliiniseen taudinkuvaan, anamneesiin sekä ihotesteihin. Tärkein ihotesti on epikutaanitesti, joka selvittää mahdolliset viivästyneet yliherkkyysreaktiot. Välittömässä kosketusekseemareaktiossa käytetään myös ihopistokokeita eli prick-testejä. Esim. lateksiallergia voidaan todeta ihopistokokeella. Mikäli käsiekseema jatkuu yli kuukauden asianmukaisesta hoidosta huolimatta, tulisi aina muistaa sulkea pois mahdollinen allerginen kosketusekseema ihotesteillä.

Erotusdiagnoosi

Käsiin paikantuneita ihottumia nähdään erityisesti psoriasiksessa sekä pustulosis palmoplantariksessa.

Hoito

Hoitona on kosketusekseeman aiheuttajan välttäminen, kunnollinen suojaus esim. puuvillakäsineiden avulla sekä keskivahvat tai vahvat kortikosteroidivoiteet ja perusvoiteet.

Valokosketusekseema

Etiologia

UV-säteily voi aiheuttaa yhdessä kemiallisen aineen kanssa ärsytysreaktion. Reaktion laukaisee pitkäaaltoinen UV-säteily. Ärsytysvalokosketusekseemassa iholle joutuneet kemialliset yhdisteet absorboivat UV-säteitä ja virittyvät kemiallisesti. Virityksen lauetessa syntyy ihottuma, joka usein on akuutin ekseeman tyyppinen. Ärsytysvalokosketusekseeman voi aiheuttaa myös psoraleenipitoinen kasvi kuten esim. karhunputki. Tällöin nähdään iholla voimakas akuuttinen ekseemareaktio, jota kutsutaan fytofotodermatiitiksi. Psoraleeneja esiintyy laajasti kasvikunnassa.

Allergisessa valokosketusekseemassa UV-säteily muuttaa iholla olevan aineen kemialliseen muotoon, joka toimii kosketusallergeenina. Tavallisimpia kemikaaleja ovat hajusteet sekä antimikrobiset aineet. Kosketusallergia saattaa jatkua vielä kuukausia ja jopa vuosia sen jälkeen kun kosketus herkistävään aineeseen on päättynyt.

Hoito

Valokosketusihottumissa on tärkeää suojaus, niiden aineiden välttäminen, jotka aiheuttavat valokosketusihottumaa sekä suojaus UV säteilyä vastaan.

Atooppinen ekseema

Atooppisen ekseeman tavallisimmat esiintymispaikat eri ikäisillä potilailla.
Atooppisen ekseeman tavallisimmat esiintymispaikat eri ikäisillä potilailla.

Etiologia

Atooppinen ekseema on osa atooppista oireyhtymää, johon kuuluvat myös hengitystieoireet, silmäoireet ja lasten ruoka-aineallergia. Atooppiseen ekseemaan liittyy perinnöllinen taipumus, mutta ulkoisilla tekijöillä, kuten ilmastolla, on merkitystä taudin puhkeamiselle. Atooppinen ekseema on yleisin ihotauti, maassamme sitä sairastaa elämänsä aikana noin viidennes väestöstä. Tauti alkaa usein jo ensimmäisen ikävuoden aikana.

Diagnoosi

Atooppisen ekseeman diagnoosi on aina kliininen, laboratoriolöydökset voivat kuitenkin tukea diagnoosia. Tyypillisiä laboratoriolöydöksiä ovat veren eosinofilia sekä kohonneet IgE- vasta-ainetasot. Anamneesin keskeiset löydökset ovat perheessä esiintyvät atopia-oireet, varhainen alkamisikä ja voimakas kutina. Ihottuma voi esiintyä eri iho-alueella eri-ikäisillä potilailla. Imeväisikäisellä ihottuma esiintyy usein poskissa, leuassa sekä vartalolla. Leikki-ikäisellä ekseema on usein raajojen ojentajapuolella, myös taivealueella ja kasvoissa. Muita tavallisia alueita ovat kaula, niska ja suun ympäristö. Käsiekseema on myös melko yleinen. Kouluikäisellä ekseema on pääasiassa taivealueella, käsissä, jaloissa ja kasvoissa. Osalla potilaista esiintyy ihottumaa myös ns. ratsupaikka-alueella sekä reisien takapinnoilla. Jalkapohjien ihottuma erityisesti talvella on myös suhteellisen tavallinen (atoopikon "talvijalka"). Aikuisiällä ekseema esiintyy lähinnä kasvoissa, ylävartalolla tai raajoissa. Käsiekseema on yleinen erikoisesti täysi-ikäisillä.

Erotusdiagnoosi

Erotusdiagnostisesti tärkeitä tauteja ovat muut voimakkaasti kutiavat taudit kuten scabies eli syyhy. Syyhyssä on erityisesti käsissä, sormien välissä ja ranteissa pieniä, rikkiraavittuja papuloita sekä punkkikäytäviä ja usein myös muut perheenjäsenet oireilevat. Kutina on voimakasta, erikoisesti iltaisin. Ihokeliakia eli dermatitis herpetiformis on voimakkaasti kutiava tauti, jossa löydöksenä ovat kirkkaat rakkulat polvissa, kyynärpäissä, ristiselässä ja raapimisjäljet muualla vartalossa. Punajäkälä on voimakkaasti kutiava tauti, jota esiintyy useimmin aikuisväestöllä ja ihottuma eroaa yleensä selvästi atooppisesta ekseemasta.

Hoito

Atooppisen ekseeman ensisijainen hoito ovat miedot ja keskivahvat kortikosteroidivoiteet, joita käytetään lyhytaikaisina kuureina. Kerran päivässä suoritettu hoito on osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin kahdesti vuorokaudessa tehty hoito. Steroidivoiteiden keskeinen ongelma on niiden sidekudoksia heikentävä vaikutus, jonka vuoksi hoitoja ei tulisi päivittäin käyttää useita viikkoja. Viime aikoina on osoitettu keskivahvoilla steroidivoiteilla olevan suhteellisen hyvä teho atooppiseen ihottumaan myös mikäli niitä käytetään vain 2-3 kertaa viikossa.

Toissijaisia ekseemahoitoja ovat paikallisesti käytettävät immunomodulatooriset voiteet, UV-säteily sekä sisäinen immunosuppressiivinen hoito. Immunomodulatorisia voiteita ovat 1-prosenttinen pimekrolimuusi (Elidel®), joka tehoaa lievään ja keskivaikeaan atooppiseen ihottumaan aikuisilla ja lapsilla. Normaalisti pimekrolimuusia ei tulisi käyttää alle 2-vuotiailla lapsilla. Takrolimuusivoide tehoaa keskivaikeaan ja vaikeaan ihottumaan. Aikuisilla käytetään 0,1-prosenttista takrolimuusivoidetta ja lapsilla 0,03-prosenttista takrolimuusivoidetta (Protopic®). Takrolimuusivoidetta käytetään vähintään 2-vuotiaille lapsille. Etuna kortikosteroideihin on se, että nämä voiteet eivät ohenna ihoa ja näin ollen niitä voidaan käyttää niin pitkään kunnes iho saadaan kuntoon. Pimekrolimuusivoide on teholtaan hydrokortisonivoiteen luokkaa ja takrolimuusivoide vastaavasti keskivahvan steroidivoiteen luokkaa.

Parhaat pitkäaikaistulokset immunomodulaattoreilla on saatu monoterapialla välttäen samanaikaisia yhdistelmähoitoja kortikosteroidivoiteiden kanssa. Ihottumaa tulisi hoitaa niin kauan kunnes oireet kuten kutina ja jopa kuiva iho ovat kokonaan poissa. Vasta tämän jälkeen on syytä pitää hoitotauko. Todennäköisesti kannattavin jatkohoito on antaa immunomodulatorista hoitoa tämän jälkeen suunnilleen pari kertaa viikossa eli tarpeellinen määrä ihottuman uusimisen estämiseksi. Keskeisin ongelma näiden uusien hoitojen kohdalla on steroidivoiteisiin verrattuna korkea hinta. Peruskorvattavuuden saamiseksi tarvitaan ihotautien tai lastentautien erikoislääkärin kirjoittama B-todistus, josta ilmenee, että potilaalla on vaikeahoitoinen tauti. Hoitoja voivat kuitenkin määrätä myös muut lääkärit.

Uusien hoitojen keskeinen haittavaikutus on kuumotuksen tunne iholla ensimmäisten hoitokertojen aikana. Myös kutina saattaa lisääntyä. Nämä haittavaikutukset ovat riippuvaisia ihottuman vaikeusasteesta eikä hoitoaineesta. Ne ovat tavallisesti ohimeneviä. Mikäli kuumotus ja lisääntynyt kutina on potilaalle ongelma, voidaan niitä estää asetosalisyylihapolla (aikuisella 500 mg tunti ennen ihon hoitoa parin vuorokauden ajan). Lapsilla tai potilailla joilla on yliherkkyys asetosalisyylihapolle) voidaan käyttää vastaavasti parasetamolia.

Ekseemassa UV-hoidoista on eniten käytetty SUP-valohoitoa, joka tehoaa parhaiten paranemisvaiheessa olevaan ihottumaan, huonommin akuuttiin ekseemaan. Akuutit ihottumat saattavat usein tulla pahemmaksi UV-säteilystä. UVB-hoidot vaikuttavat SUP-hoitoja tehokkaammilta. UV-hoitoja ei anneta yleensä yksinään eli monoterapiana vaan niitä käytetään yhdessä kortikosteroidivoiteiden kanssa. Ne vähentävät kortikosteroidivoiteiden tarvetta kuten myös sisäiset, immunosuppressiiviset hoidot. Sisäisistä immunosuppressiivista hoidoista on tutkittu lähinnä siklosporiinihoitoa, joka on osoittautunut UV-valohoitoa tehokkaammaksi. Myös siklosporiinihoito on steroidivoiteita säästävä eikä korvaava hoito. Atsatiopriinillä on jonkin verran tehoa atooppisen ekseeman hoidossa. Hoitotulokset tulevat esiin siklosporiinia hitaammin. Sisäisiä steroidihoitoja tulisi käyttää vain poikkeustapauksissa. Ne vaimentavat nopeasti akuutin atooppisen ekseeman, mutta tauti uusiutuu herkästi hoidon päätyttyä. Mitään kontrolloituja tutkimuksia ei sisäisten steroidien käytöstä ole tehty.

Muu hoito

Perusvoiteita käytetään ekseeman hoidossa tarvittaessa. Ne saattavat parantaa ihon suojatoimintaa. Näyttöä niiden tehosta varsinaisen ihottuman hoidossa ei ole.

Seborrooinen ekseema

Etiologia

Seborrooinen ekseema liittyy tavallisesti lisääntyneeseen talineritykseen. Tautia esiintyy alueilla, joissa on runsaasti talirauhasia (kasvot, hiuspohja, rinta ja selkä) ja se alkaa yleensä vasta murrosiän jälkeen. Lisääntyneen talinerityksen syy on tuntematon. Malassezia furfuria (hiivasieni) tavataan usein myös seborrooisessa ekseemassa ja sen osuudesta ekseeman syntyyn on keskusteltu. Joskus seborrooinen ekseema voi liittyä myös systeemisairauksiin, kuten HIV-infektioon ja aivoperäisiin vammoihin.

Diagnoosi

Diagnoosi tehdään tyypillisen lokalisaation (kasvojen keskiosat, hiuspohja, rintakehän keskiosa sekä selkä) perusteella. Lisäksi iho on tyypillisesti rasvainen.

Erotusdiagnoosi

Atooppisessa ekseemassa iho on kuivaa ja sitä esiintyy yleensä myös nuoremmilla potilailla. Pityriasis rosea eli punatäplähilseily saattaa muistuttaa vartalon seborrooista ekseemaa, mutta on yleensä laajemmilla ihoalueilla. Ruusufinnissä eli rosaceassa esiintyy verisuonten laajentumia ja aknen tyyppisiä muutoksia. Lupus erythematosus esiintyy usein kasvojen alueella, mutta muutokset ovat infiltroituneita ja jättävät arven.

Hoito

Hiuspohjan hilseen irrotukseen voidaan käyttää salisyylipitoisia hoitoja, esim. risiiniöljypohjassa. Jatkohoidoksi sopivat kortikosteroidilinimentit (yleensä keskivahvat riittävät). Joillakin potilailla on hyötyä myös sienilääkkeitä sisältävästä shampoosta.

Ekseema-alueille käytetään yleensä mietoja kortikosteroidivoiteita, joihin on yhdistetty rikkiä kuivattamaan ihoa. Paikallisesta sienivoiteesta voi olla myös hyötyä joillekin potilaille. Takrolimuusista ja pimekrolimuusista on julkaistu tapausselostuksia, joiden mukaan ne tehovat hyvin seborrooiseen ekseemaan. Mitään kontrolloituja tutkimuksia ei ole tehty.

Nummulaarinen ekseema ja infektioekseema

Etiologia

Nummulaarinen ekseema on läiskäinen ekseema johon kuuluvat pyöreät lantin kokoiset ekseemaläiskät pääasiallisesti raajoissa. Lapsella tauti liittyy usein atooppiseen ihottumaan, yleisin ihottuma on kuitenkin keski-ikäisillä miehillä. Taudin etiologia on tuntematon. Tauti paranee yleensä hitaammin kuin tavallinen ekseema. Infektioekseema on taudin ulkonäköä kuvaava nimitys ja lähes kaikki ekseematyypit voivat infektoitua, raja normaalin ja infektion välillä ekseemassa on epäselvä, koska ekseemat sisältävät lähes aina bakteereita.

Diagnoosi

Kliinisen kuvan lisäksi on tärkeää selvittää löytyykö potilaalla atooppista taipumusta tai kontaktiallergioita. Huonot hygieeniset olot edesauttavat infektion syntyä. Eräs infektioekseeman muoto on pomfolyx, jolle on tyypillistä erikoisesti kämmeniin ja jalkapohjiin lokalisoituva rakkulainen ekseema.

Käsiekseemaan liittyvä voimakkaasti kutiava pomfolyx (pomfolyx = rakkula).
Käsiekseemaan liittyvä voimakkaasti kutiava pomfolyx (pomfolyx = rakkula).

Erotusdiagnoosi

Punajäkälä voi muistuttaa nummulaarista ekseemaa. Kutina on useimmiten voimakkaampaa punajäkälässä. Myös psoriasis saattaa muistuttaa nummulaarista tai infektioekseemaa.

Nummulaarisen ekseeman ja infektioekseeman hoito

Katso myöhemmin Ekseemoiden hoito.

Asteatoottinen ekseema

Etiologia

Asteatoottinen ekseema syntyy ihon talirauhasten aktiviteetin ollessa riittämätöntä. Ekseema on yleinen vanhuksilla, sillä iän myötä talirauhasten toiminta heikkenee. Voimakkaat pesunesteet saattavat pahentaa asteotoottista ekseemaa.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu kliiniseen kuvaan.

Hoito

Katso ekseeman hoidot. Asteatoottinen ekseema on useimmiten helposti hoidettavissa mikäli potilas itse myötävaikuttaa lopettamalla voimakkaan pesunesteen tai karheiden pesulappujen käytön. Miedot kortikosteroidivoiteet ovat tehokkaita.

Staasiekseema

Etiologia

Staasiekseema nähdään tavallisesti alaraajoissa, etiologiana usein heikentynyt alaraajojen laskimoverenkierto. Raaja on usein turvonnut. Katso myös Plastiikkakirurgian osiosta Säärihaava. Haavaumien ympärille tulee herkästi ekseemaa. Kortikosteroidivoiteiden ihoa ohentava vaikutus voi pahentaa tilannetta entisestään. Staasiekseemapotilaat herkistyvät myös helposti käytetyille hoitoaineille, noin puolella säärihaavapotilaista, joilla on ekseemaa on kosketusallergiaa hoitoaineille.

Krooninen staasiekseema.
Krooninen staasiekseema.

Diagnoosi

Diagnoosi on kliininen, kosketusallergiat on syytä sulkea pois epikutaanitesteillä.

Hoito

Katso ekseeman hoidot. Kortikosteroidivoiteiden kanssa on syytä olla varovainen staasiekseemaihon haurauden vuoksi.

Neurodermatiitti

Etiologia

Neurodermatiitti on kutiava ja sitä seuraa raapimisen aiheuttama krooninen ekseema, joka yleensä on paikallinen. Tyypilliset iho-alueet ovat niska sekä sääret.

Diagnoosi

Yksittäinen ekseema-alue tavataan yleensä aikuisilla joko niskassa tai säärten alueella. Potilas ei itse juuri tiedosta kutinaa ja raapimista, koska raapiminen tapahtuu usein öisin potilaan nukkuessa.

Hoito

Katso ekseeman hoito. Tehokas hoito on käyttää steroidilinimenttiä (keskivahva steroidi) sekä okluusiota keinoiholla. Steroidiokluusio vaihdetaan 3-4 vrk:n tai viimeistään viikon välein.

Vaippaihottuma

Etiologia

Vaippaihottuma on vauvojen ja pienten lasten vaippa-alueella esiintyvä tulehdusreaktio, jolla usein on akuutin ekseeman piirteitä. Vaippa-ihottumien esiintyminen on vähentynyt parempien vaippojen ansiosta. Ihottuma johtuu virtsan ja ulosteen aiheuttamasta ihon pH:n muuttumisesta alkalisemmaksi. Ihon tulehdusreaktion on todettu korreloivan pH arvon suurenemisen kanssa. Hiivasieni voi aiheuttaa sekundaari-infektion. Se ei ole siis vaippaihottuman aiheuttaja.

Diagnoosi

Tyypillinen vaippa-alueen ihottuma.

Erotusdiagnoosi

Atooppinen ekseema ei yleensä tule vaippa-alueelle. Acrodermatitis enteropathica on sinkin puutteesta johtuva tauti, joka voi aiheuttaa ihottumaa kehon aukkojen alueella. Ihottuma ei rajoitu peräaukkoon vaan myös muualla (nenän, suun ym ympärillä).

Hoito

Sinkkipitoiset suojavoiteet. Liikaa pesua on ja alkaalisia pesuaineita on vältettävä. Vaikeimmissa tapauksissa käytetään kortikosteroideja ja hiivatulehdusta epäiltäessä lisäksi hiivasienen hoitoa (katso Ihon sienitaudit).

Ekseemoiden hoito

Yleissääntönä voidaan pitää, että mitä vetisempi ihottuma, sitä vetisempi hoito. Akuutissa, vetistävässä ekseemassa voidaan käyttää antibakteerisia kylpyjä (klorheksidiini tai KMnO4), jotka rauhoittavat tulehdusta sekä kuivattavat. Myös kompresseja (esim. keittosuola) voidaan käyttää vetistyksen rauhoittamiseksi. Kortikosteroidivoiteet ovat ensisijainen ekseemoiden paikallishoito ja voimakkuus määräytyy hoidettavan ihoalueen mukaan. Yleensä ekseemat eivät tarvitse kuin keskivahvoja kortikosteroideja, poikkeuksena joskus sitkeät käsiekseemat. Akuuttiin ekseemaan valitaan vetinen (emulsiovoide tai lotion) voidepohja ja krooniseen, kuivaan ekseemaan rasvainen voidepohja (voide).

Mikäli kortikosteroideilla ei saavuteta tyydyttävää hoitotulosta voidaan myös käyttää uusia paikallisia immunomodulatoorisia voiteita (takrolimuusi ja pimekrolimuusi). Näistä tarkemmin atooppisen ekseeman hoidon yhteydessä.

Mikäli paikallishoidolla ei saavuteta riittävää hoitotulosta, voidaan myös käyttää systeemihoitoja. Antibiootit (tavallisesti kefalosporiini) rauhoittavat infektoitunutta ekseemaa vaikka tutkimusnäyttö niiden tehosta puuttuu. Siklosporiinia on myös käytetty vaikean atooppisen ekseeman sekä hankalan käsiekseeman hoidossa.

Kirjallisuutta

Remitz A, Reitamo S. Kirja: Ekseemat. WSOY 2004.

Takaisin lukuun Iho- ja sukupuolitaudit.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko