Helikobakteeri-infektio

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jari Koskenpato

Helikobakteeri-infektion epidemiologia ja patologia

Helikobakteeri-infektio on yksi maailman yleisimmistä infektiotaudeista ja sitä kantaa arviolta 50 % koko maailman väestöstä. Suomalaisista vuosina 1915-35 syntyneistä 50-70 % ja 1955-75 syntyneistä 15-35 % on helikobakteeripositiivisia. Helikobakteeri-infektio saadaan lapsuusiässä mutta tarkka tartuntamekanismi on hieman epäselvä. Helikobakteeri aiheuttaa mahan limakalvon pinnalla kroonisen, vuosia kestävän tulehdusreaktion ja vaikuttaa moninaisin tavoin mahalaukun haponeritystoimintaan. Voimakkaaseen mahan antrumalueen gastriittiin liittyy yleensä lisääntynyt mahahapon eritys ja pohjukaissuolihaavariski. Sen sijaan corpuspainotteinen gastriitti johtaa vuosien saatossa usein atrofiaan ja alentuneeseen haponeritykseen. Atrofia lisää mahasyöpäriskiä ja totaalinen atrofioituminen johtaa pernisiöösin anemian kehittymiseen. Helikobakteeri-infektio assosioituu vahvasti myös mahalaukun ns. MALT-lymfooman kehittymiseen. Joillekin potilaille helikobakteeri aiheuttaa kuitenkin vain lievän pinnallisen gastriitin ilman minkäänlaisia kliinisiä oireita tai seuraamuksia. Helikobakteerin häätäminen potilailta, joilla on dyspepsia-oireita mutta ei peptisen haavataudin löydöksiä, ei välttämättä johda oirelievitykseen haponestolääkitystä paremmin.

Helikobakteeri-infektion hoito

Taulukko 1: Suositus helikobakteeri-infektion hoidosta.

 
Ensilinjan hoito (1. tai 2.) Hoito yhden epäonnistumisen jälkeen
  1. PPIx2 + klaritromysiini 500 mg x 2 + amoksisilliini 1g x 2, viikon ajan
  2. RBC 400 mg x 2 + klaritromysiini 500 mg x 2 + amoksisilliini 1g x 2, viikon ajan

RBC 400mg x 2 + metronidatsoli 400 mg x 2 + tetrasykliini 500mg x 4, viikon ajan

  • PPI = protonipumppuinhibiittorin vakioannos
  • RBC = ranitidiinivismuttisitraatti

Yleisesti ottaen helikobakteeri on patogeeni, jonka häätämiseen tulisi pyrkiä. Kliinisen infektion taudinkuva kuitenkin vaihtelee ja aivan ehdottomina indikaatioina helikobakteerin häätämiselle voidaan pitää maha- tai pohjukaissuolihaavaumaa sekä MALT-lymfoomaa. Erittäin perusteltua häädön toteuttaminen on myös niillä potilailla, joilla on prekanseroottisia (dysplastisia) muutoksia mahalaukun histologisissa näytteissä tai mahasyöpätapauksia lähisuvussa, sekä niillä potilailla, joilla on dyspepsiaoireita mutta gastroskopiaa ei ole katsottu aihelliseksi (Dyspepsian hoito). Niinikään potilaat, jotka joutuvat jatkuvasti käyttämään anti-inflammatorisia analgeetteja hyötynevät helikobakteerin häädöstä ulkuksien ehkäisymielessä. Jatkuvaa protonipumpunestäjälääkitystä käyttävillä potilailla (refluksitaudin estohoito) samanaikainen helikobakteeri-infektio saattaa puolestaan johtaa gastriittimuutosten etenemiseen ja atrofian kehittymiseen.

Nykyisen suosituksen mukainen ensilinjan ja toisen linjan lääkitys helikobakteerin häätämiseksi on listattu taulukkoon 1. Mikäli häätöhoito epäonnistuu toisellakin kerralla, tulee jatkolääkityksen perustua gastroskopiassa otettavaan herkkyysmääritykseen. Hoitoresistenttien helikobakteerien kohdalla tulisi hoitoaihe ja lääkitys arvioida gastroenterologiaan perehtyneen lääkärin toimesta. Bakteerin antibioottiresistenssi ja potilaan huono hoitomyöntyvyys ovat yleisimmät syyt toistuvasti epäonnistuvaan helikobakteerihäätöön. Metronidatsoliresistenssiä esiintyy tällä hetkellä 50 %:ssa tapauksista ja klaritromysiiniresistenssiä alle 5 %:lla.

Linkit

http://www.kaypahoito.fi Käypä hoito -suositus: "Helikobakteeri-infektion diagnostiikka ja hoito".

Kirjallisuutta

Koskenpato J, Färkkilä M, Sipponen P. Helicobacter pylori eradication and standardized 3-month omeprazole therapy in functional dyspepsia. Am J Gastroenterol 2001;96:2866-2872

Sipponen P and Marshall BJ. Gastritis and gastric cancer. Gastroenterol Clin North Am 2000;29:579-592

Takaisin lukuun Ruuansulatuselinten sairaudet.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko