Ihon bakteeritaudit

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Sakari Reitamo ja Anita Remitz

Iholla on myös normaalitilanteessa bakteereja kuten esimerkiksi Staphylococcus aureusta. Tulehtuneessa ihossa (esimerkiksi atooppinen ekseema) saattaa bakteerien määrä myös voimakkaasti lisääntyä. Bakteerit eivät kuitenkaan ole tällöin selkeästi etiologinen tekijä, koska myös steroidihoito vähentää niiden määrää.

Erysipelas (ruusu)

Etiologia

Ruusu on betahemolyyttisten streptokokkien (yleensä ryhmä A, harvoin ryhmä C tai G) tai stafylokokkien aiheuttama ihontulehdus. Streptokokit pääsevät ihoon ja ihonalaiseen kudokseen tavallisesti rikkoutuneesta ihosta. Tällaisia kohtia ovat mm. maseroituneet varvasvälit sieni-infektioissa, säärihaavat ja ihohalkeamat ja pienet haavat.

Oireet ja löydökset

Erysipelaksen oireet alkavat nopeasti muutaman tunnin tai päivän kuluessa. Tavallisia oireita ovat kuumeilu, sekä vilunväristykset ja ihottuma-alueen kuumotus, punoitus ja turvotus. Ihottumaan voi liittyä rakkulointia. Oireet esiintyvät useimmiten alaraajoissa, jolloin taudinkuvaan liittyy usein raajan voimakas turvotus. Toinen suhteellisen tavallinen alue on kasvot.

Kasvojen erysipelas.
Kasvojen erysipelas.

Diagnoosi

Diagnoosin varmistavat ihottuma-alueen punoitus, kuumotus ja turvotus sekä potilaalla esiintyvät yleisoireet (kuume, väsymys). Lisäksi todetaan kohonnut CRP, La sekä AST ja leukosytoosi. Bakteeriviljelyssä ihottuma-alueelta kasvaa streptokokki.

Erotusdiagnoosi

Erysipelas säärten alueella on tärkeätä erottaa syvästä veritulpasta, jolloin pohje on huomattavan palpaatioarka. Erythema nodosumissa eli kyhmyruusussa muutokset taas ovat tavallisesti molemminpuolisia ja taudinkulku rauhallisempi. Erysipelas on tavallisesti helppo erottaa allergisesta kosketusekseemasta ja angioödeemasta, joihon ei liity edellä kuvattuja yleisoireita. Kasvojen alueella kannattaa muistaa myös alkava herpes zoster ja käden alueella erysipeloidi.

Hoito

Mikäli potilasta ei ole mahdollista hoitaa osastopotilaana, tulee hänet silti hoitaa vuodepotilaana. Systeemisesti hoidetaan potilasta alussa G-penisilliinillä 2 milj. yks. x 4 i.v. noin 5 päivän ajan. Jatkohoitona voidaan käyttää V-penisilliiniä 1 milj. yks. x 4 suun kautta noin 2-3 viikon ajan. Penisilliiniestohoitoa (V-penisilliiniä 1 milj. yks. x 2 suun kautta tai pitkävaikutteista bentsatiinipenisilliiniä 1,2 milj. yks. i.m. kerran kuussa) on syytä käyttää kunnes turvotus sekä laboratorioparametrit kuten AST ovat normalisoituneet ja mikäli erysipelas on herkästi residivoinut. Penisilliiniallergisille käytetään aloitushoitona kefuroksiimia 750 mg x 3 i.v. tai klindamysiiniä 300-600 mg x 4 i.v. 3-5 vrk ja jatkoon kefaleksiinia 500 mg x 3 tai klindamysiiniä 300 mg x 4 p.o. Paikallishoitona voidaan käyttää keittosuolakompresseja ja tarvittaessa antibakteerisia paikallishoitoja. Mahdollinen infektioportti on tärkeätä hoitaa (esimerkiksi rikkoutuma varpaanvälissä sienilääkkeellä). Alaraajojen jälkiturvotusta voi hoitaa painesaapashoidolla (Ventipress®).

Ennuste

Tavallisesti erysipelas paranee hyvin annetuilla hoidoilla. Mikäli iholla on toistuvasti rikkoumaa ja mikäli alaraajoissa turvotusta ja staasiekseemaa, saattavat nämä altistaa toistuviin erysipelasinfektioihin. Tällöin on tärkeätä hoitaa iho kuntoon ja hoitaa alaraajaturvotusta esimerkiksi Ventipressillä. Toistuvat erysipelakset voivat johtaa elefantiaasiin eli imusuoniston vaurioon ja pysyvään alaraajaturvotukseen. Hoitamattoman erysipelaksen komplikaationa voi olla glomerulonefriitti.

Impetigo (märkärupi)

Etiologia

Impetigo on strepto- tai stafylokokin aiheuttama ihon pinnallinen tulehdus.

Oireet ja löydökset

Kyseessä on tavallisesti lasten herkästi tarttuva tauti, joka kosketuksen kautta esiintyy kaikkialla iholla, mielipaikat ovat kuitenkin kasvot ja raajat. Tautia esiintyy erityisesti loppukesällä ja syksyllä. Impetigolle tyypillistä ovat rikkoutuneet ja joskus rakkulaiset, märkivät muutokset, joissa usein kellertävää rupimassaa.

Diagnoosi

Diagnoosi tehdään tyypillisten ihottumalöydösten perusteella, tarvittaessa voi diagnoosin varmistaa bakteeriviljelyllä.

Erotusdiagnoosi

Erotusdiagnoosin muodostaa kasvojen alueella herpes simplex -infektio.

Hoito

Impetigoa hoidetaan sekä sisäisesti että paikallisesti. Sisäisenä hoitona käytetään antibiootteja, esimerkiksi kefalosporiinia. Lisäksi käytetään paikallishoitoa, jotta bakteerimassat saadaan paikallisesti tuhottua. Ruvet voidaan pestä esimerkiksi keittosuolaliuoksella, lisäksi voidaan käyttää antibakteerisia aineita, esimerkiksi fusidiinihappoa tai basitrasiini-, neomysiiniyhdistelmää (Bacibact®). Mupirosiinia (Bactroban®) ei ole syytä käyttää rutiininomaisesti, jotta resistenttejä bakteerikantoja ei kehittyisi.

Ennuste

Tauti paranee ilman arpimuodostusta. Ilman antibioottihoitoa voi streptokokin aiheuttaman impetigon komplikaationa olla glomerulonefriitti.

Follikuliitti ja furunkuloosi

Etiologia

Follikuliitti on stafylokokkibakteerin aiheuttama karvatupen tulehdus, furunkuloosi on follikuliittia laajempi ja syvempi karvatupen tulehdus, johon usein liittyy nekroosia. Follikuliittia saattaa esiintyä tavallista useammin sokeritautia tai muita systeemitauteja sairastavilla henkilöillä. Erilaiset rasvaiset ihonhoitoaineet ja mineraaliöljyt voivat myös altistaa follikuliitille.

Oireet ja löydökset

Ensimmäiset oireet ovat pienet märkärakkulat karvatupen ympärillä. Furunkuloosin oireet ovat laajempia ja syvempiä kyhmyjä, jotka kehittyvät follikuliittialueelle.

Diagnoosi

Diagnoosi tehdään kliinisten löydösten perusteella.

Erotusdiagnoosi

Acne vulgaris, jossa potilaat ovat yleensä nuoria, iholla muutokset esiintyvät erityisesti kasvoissa ja ylävartalon seborrooisilla alueilla ja lisäksi nähdään komedoja. Tineainfektio on myös hyvä sulkea pois.

Hoito

Follikuliitti hoidetaan paikallisesti ihon huolellisella puhdistuksella käyttämällä happamia pesunesteitä ja esimerkiksi rikkipitoisilla paikallishoitoaineilla. Laaja-alaista follikuliittia voidaan hoitaa myös antibiooteilla, esimerkiksi tetrasykliinillä. Furunkoloosi vaatii antibioottihoidon lisäksi joskus kirurgisia toimenpiteitä.

Ennuste

Follikuliitti paranee yleensä hyvin, furunkoloosiin saattaa liittyä lymfangiitti, joka voi muodostua vaaralliseksi erityisesti pään alueella. Tällöin tarvitaan suonensisäistä antibioottihoitoa. Toistuvissa paiseissa on syytä selvittää onko altistavaa perussairautta.

Borrelioosi

Etiologia

Borrelioosin aiheuttaja on spirokeettojen sukua oleva Borrelia burgdorferi. Borrelia leviää ihmiseen punkinpureman (Ixodes ricinus) levittämänä.

Oireet ja löydökset

Borrelioosi on yleistauti, johon liittyy mm. nivel-, sydän- ja neurologisia oireita iho-oireiden lisäksi. Iholla ensimmäinen oire on ns. erythema chronicum migrans tai erythema migrans, joka muutaman päivän kuluttua puremasta leviää vähitellen punoittavana eryteemana, usein rengasmaisesti pistoskohdan ympärille kasvaen. Diagnoosi voidaan varmentaa PCR-tutkimuksella ihottuman reuna-alueelta ja lisäksi tehdään vasta-ainetutkimukset. Tyypillistä erythema migransille on renkaan suureneminen vähitellen. Joillakin potilailla on myös useita punoittavia leesioita, joillakin taas ei iho-oireita ole. Noin puolen vuoden kuluttua tartunnasta saattaa potilaille ilmaantua yksittäisiä pieniä tuumoreita esimerkiksi korvan alueelle, näistä käytetään nimitystä lymphocytoma benigna cutis. Borrelioosin myöhäisihokomplikaatio on acrosclerosis chronica atrophicans, joka kehittyy vain harvalle potilaalle. Katso myös Infektio-osio, Lymen borrelioosi (LB).

Diagnoosi

Diagnoosi varmistetaan koepalalla ja PCR-tutkimuksella punoittavan leesion aktiivisesta reunavallista. Lisäksi on syytä tehdä borreliavasta-ainetutkimukset, jotka kuitenkin taudin alkuvaiheessa ovat negatiiviset.

Erotusdiagnoosi

Muut annulaariset eryteemat.

Hoito

Borrelioosi on tärkeä hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sen aiheuttamien iho- ja muiden komplikaatioiden vuoksi. Erythema chronicum migransin hoitona tulevat kyseeseen eri antibiootit, esimerkiksi amoksisilliini 500 mg x 4, V-penisilliini 1,5 milj. yks. x 3 tai tetrasykliini 500 mg x 4. Hoitoaika on 14 vrk. Myöhäiskomplikaatioissa käytetään iv.-hoitoja, esimerkiksi keftriaksoni (Rocephalin®) 2 g x 1 iv. 2 viikon ajan.

Ennuste

Mikäli tauti hoidetaan varhaisvaiheessa on ennuste hyvä. Myöhäiskomplikaatioissa hoidon teho ei ole enää yhtä hyvä.

Linkit

http://www.kaypahoito.fi Käypä hoito -suositus: "Ihon bakteeri-infektiot".

Takaisin lukuun Iho- ja sukupuolitaudit.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko