Ihon loistaudit

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Timo Reunala ja Anita Remitz

Syyhy (scabies)

Etiologia

Aiheuttaja on syyhypunkki (Sarcoptes scabiei). Se on yksinomaan ihmisen loinen, jonka lähisukulaisia tavataan mm. koirassa, ketussa ja siassa. Naaraspunkki on 0,4 mm:n pituinen eli juuri ja juuri silmin nähtävissä. Hedelmöidyttyään se kaivaa sarveiskerrokseen 5-10 mm:n mittaisen hieman mutkittelevan käytävän. Sinne se munii pari munaa päivässä, ja kehitys munasta sukukypsäksi kestää noin 2 viikkoa. Punkkipopulaation lisäännyttyä riittävästi ilmaantuvat oireet, joiden syy on herkistyminen punkille ja sen eritteille.

Syyhy ei ole mitenkään kovin herkästi tarttuva sairaus. Se siirtyy ihmisestä toiseen tiiviissä ihokosketuksessa. Vuodevaatteiden välityksellä tai muulla tavoin tapahtuva tartunta on harvinainen. Syyhy pysyy yleensä perhepiirissä mutta pieniä epidemioita saattaa esiintyä esimerkiksi lastentarhoissa, kouluissa ja kroonikko-osastoilla.

Kliininen kuva

Kutina on ensioire. Se alkaa 1-2 kk:n kuluttua tartunnasta ja on voimakkaimmillaan iltaisin ja yöllä. Melko pian iholle ilmaantuu punaisia papuloita, pieniä vesikkeleitä, hilseilyä ja raapimajälkiä. Mielipaikkoja ovat alavatsa, reidet ja kädet. Diagnoosin edellytys on tyypillisten käytävien löytyminen ja punkin osoittaminen. Käytäviä kannattaa hakea ohuilta ihoalueilta: sormihankaimista, ranteiden ja genitaalien iholta (ks. oheinen kuva ja Scabies (Syyhy)). Pieniltä lapsilta voi käytäviä löytää myös kämmen- ja jalkapohjien iholta. Punkki näkyy käytävän päässä tummana pisteenä ja se saadaan esiin melko helposti nuppineulalla. Ellei todeta selviä käytäviä ja punkki jää löytymättä, diagnoosi on aina epävarma. Miehillä genitaaleissa olevat 5-10 mm:n läpimittaiset kovat papulat ovat lähes patognomonisia syyhylle, ja lähiympäristön syyhytapaukset luonnollisesti tukevat diagnoosia.

Syyhypunkin käytävä kämmenensyrjässä.
Syyhypunkin käytävä kämmenensyrjässä.

Hoito

Syyhy hoidetaan permetriinivoiteella (Nix®). Lääke levitetään huolellisesti kaulasta varpaisiin pienintäkään aluetta unohtamatta. Lääkkeen annetaan vaikuttaa 12-24 tuntia. Tänä aikana on vältettävä hikoilua eikä esimerkiksi käsiä saa pestä. Imeytymisvaaran vuoksi hoitoaika on alle 3-vuotiailla lapsilla 6 tuntia ja alle 1-vuotiailla 3 tuntia. Sen jälkeen lääke pestään pois ja alus- sekä vuodevaatteet vaihdetaan puhtaisiin. Käsittely uusitaan viikon kuluttua lähes aina. Kaikki perheenjäsenet ja tartuntakumppanit hoidetaan samanaikaisesti. Oireettomille riittää kertahoito. Syyhyihottuma on sekundaarisesti eksematisoitunut ja usein myös infektoitunut, joten heti ensikäsittelyn jälkeen aloitetaan ekseemahoito, jota jatketaan kunnes iho-oireet ovat poissa. Pahemmissa ihoinfektioissa hoitoon on liitettävä peroraalinen antibiootti. Parikin viikkoa kestävä jälkikutina kuuluu syyhyn kuvaan. Se ei ole merkki hoidon epäonnistumisesta, joten kolmatta syyhykuuria ei tarvita. Pitempään jatkuva kutina edellyttää diagnoosin tarkistusta.

Erotusdiagnoosi

Erotusdiagnooseina on otettava huomioon infektioekseema, urtikaria ja pruritus cutis.

Täit (pediculosis)

Etiologia

Päätäi (Pediculus humanus capitis), vaatetäi (P. h. corporis) ja satiainen (Pediculus pubis) ovat pitkälle sopeutuneita ihmisen loisia. Päätäi asustaa hiuspohjassa, vaatetäi vaatetuksessa ja satiainen alapään karvoituksessa ja ne kaikki imevät ravinnokseen ihmisverta. Päätäi ja satiainen munivat karvoitukseen (saivareet), vaatetäi vaatteisiin. Lisääntymiskierto munasta aikuiseksi kestää noin kaksi viikkoa. Täit tarttuvat läheisessä kosketuksessa ja joskus vaatteiden välityksellä. Päätäi aiheuttaa epidemioita etenkin koululaisten keskuudessa. Vaatetäi on harvinainen ja sitä on lähes yksinomaan huonoissa hygieenisissä oloissa asuvilla. Satiainen on jatkuvasti melko yleinen ja se tarttuu enimmäkseen sukupuolikontakteissa.

Kliininen kuva

Päätäi aiheuttaa kutinaa hiuspohjan alueelle etenkin niskaan. Puremakohtaan kehittyy punoittava näppy, joka helposti raavitaan rikki. Monesti on seurauksena sekundaari-infektoituminen (pyodermia). Aikuinen täi on harmahtava, 4 mm:n mittainen pitkulainen otus, jonka löytäminen on kuitenkin vaikeaa. Hiuksiin kiinnittyneet saivareet ovat helposti nähtäviä helmimäisiä pallukoita.

Vaatetäi aiheuttaa puremajälkiä kaikkialle vartalolle. Oireita ovat kova kutina, punoittavat papulat, raapimisjäljet, rikkoumat ja sekundaari-infektoituminen. Diagnoosi perustuu täiden ja saivareiden löytymiseen vaatteista.

Satiainen elelee häpykarvoituksen alueella. Kova kutina ja punoittavat näppylät ovat tyyppioireita ja raapiminen aiheuttaa sekundaarimuutoksia. Hygieniastaan huolta pitävillä satiaispopulaatio ei lisäänny kovin voimakkaasti. Leviämistä voi kuitenkin tapahtua reisiin, navan seutuun, kainaloihin ja joskus myös silmäripsiin, kulmakarvoihin ja hiuksiin. Satiaisten ja saivareiden näkeminen on melko helppoa. Aikuiset ovat litteitä ja leveitä (2 mm), ihon värisiä ja pitävät lujasti karvoista kiinni.

Hoito

Päätäi ja satiainen hoidetaan täishampoolla. Permetriinishampoota (Nix®) käytetään tavallisesti päätäiden hävittämiseen. Tavallisesti yksi käsittely riittää. Malationishampoota (Prioderm®) käytetään päätäiden ja saivareiden hoitoon. Käsittely uusitaan viikon kuluttua. Silmäripsien saivareet kuuluvat silmälääkärin hoitoon. Satiaistartunnassa on muistettava hoitaa myös yhdyntäkumppani. Vaatetäi pidetään poissa tuhoamalla infektoitunut vaatetus ja huolehtimalla hygieniasta.

Päätäin epidemiologinen hoito esimerkiksi kouluissa ja tarhoissa vaatii kokemusta. Terveydenhoitajan tekemät täitarkastukset, vanhempien kirjallinen informointi sekä kotihoidossa opastaminen ja valvonta ovat tärkeitä. Shampookäsittely jää helposti vaillinaiseksi, jolloin kaikki täit eivät kuole.

Järvisyyhy (Uimarin kutka)

Järvisyyhyn aiheuttaa Schistosoma-sukuun kuuluva vesilintujen loinen (cercaria). Väli-isäntänä on kotilo, josta lähdettyään pienen pienet vapaasti uivat loiset saattavat porautua vesilinnun asemesta ihmisen ihoon. Seuraus on muutamassa tunnissa alkava kovasti kutiava pieninäppyläinen ihottuma. Se paranee itsestään muutamassa päivässä. Järvisyyhyn esiintymisaluetta on Etelä-Suomi ja etenkin sen rehevät järvet, mutta järvisyyhyä on tavattu myös rannikon meren lahdissa. Lämpiminä kesinä järvisyyhy ei ole mitenkään harvinainen. Monen uimarin sairastuessa samanaikaisesti järvisyyhyä on erehdytty pitämään mm. uimavedestä saatuna bakteeritartuntana tai veden pilaantumisesta aiheutuneena ihottumana.

Purevat ja pistävät hyönteiset

Etiologia

Useat eri hyönteiset käyttävät ravinnokseen verta. Ateria saadaan joko puremalla tai pistämällä. Lutikka (Cimex lectularius) piileksii päiväsaikaan mm. joustinpatjoissa ja nauttii ateriansa öisin. Ihmiskirppua (Pulex) ei Suomessa enää ole, mutta lintu- ja oravankirput hätistelevät myös ihmistä etenkin loppukeväästä ja syksyisin. Hyttyset, mäkärät, paarmat ja polttiaiset kiusaavat ulkosalla keväästä syksyyn. Uusi tulokas - hirvikärpänen - vainoaa syksyisin Etelä-Suomen marjastajia ja metsästäjiä.

Kliininen kuva

Lutikan ja kirpun puremat ovat usein jonossa. Pistoskanava näkyy pienenä pisteenä, jonka ympäristö punoittaa ja siinä voi olla verenpurkaumia. Puremakohtaan nousee nopeasti parin millin, jopa senttimetrin läpimittainen näppy, joka paranee muutamassa vuorokaudessa. Purentojen jatkuessa ihoreaktio voimistuu. Hyttysen pisto aiheuttaa nopeasti ohimenevän nokkospaukaman. Jotkut saavat kuitenkin vuodesta toiseen pistoista kiusallista ihottumaa, joka on pahimmillaan alkukesästä. Pistoskohtiin nousee punoittavia ja kuumottavia patteja. Ne kestävät viikon, joskus jopa pidempään. Lähistöllä oleva nivel saattaa turvota ja lisäoireena voi olla kuumetta. Kyseessä on yleensä hyttysallergiasta johtuva oireilu. Samantapaisia oireita voi tulla mäkärän ja paarman puremista. Hirvikärpäsen puremat keskittyvät hiuspohjaan ja yläselkään. Ne ovat pitkäkestoisia kutiavia papuloita, jotka usein vetistävät ja infektoituvat.

Hoito

Pisto- ja puremakohtiin on syytä laittaa mahdollisimman nopeasti antibakteerista ainetta sisältävää kortikosteroidivoidetta (II-III-ryhmä) ja kostea kääre on paikallaan pahassa turvotuksessa. Sekundaari-infektioon annetaan tarvittaessa peroraalinen antibiootti. Lutikan piilopaikka on paljastettava ja kirppujen lähtökohta on selvitettävä. Hyönteiskarkotteet auttavat jatkossa hyttysallergikkoa mutta hirvikärpäseen ei ole pätevää torjuntakeinoa. Ennakkoon otettu antihistamiinitabletti (esim. setiritsiini) lieventää hyttysallergikon iho-oireita ja kutinaa.

Takaisin lukuun Iho- ja sukupuolitaudit.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko