Ihon virustaudit

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Olli Saksela ja Anita Remitz

Moniin systeemisiin virustauteihin kuuluu ihottuma joko tunnusomaisena oireena tai harvemmin esiintyvänä lisäpiirteenä. Näitä sairauksia kuvataan kirjan osissa Infektiotaudit ja Lastentaudit.

Poxvirusinfektiot

Ontelosyylän aiheuttaja on luokittelemattomiin poxviruksiin kuuluva Molluscum contagiosum -virus. Se tarttuu suorassa ihokontaktissa tai ilmeisesti myös kylpyveden välityksellä. Tauti on tavallisin alle kouluikäisillä lapsilla, erityisesti kuivaihoisilla tai atooppista ihottumaa sairastavilla, mutta esiintyy myös aikuisilla. Laaja-alainen ontelosyyläinfektio aikuisen iholla on aihe tarkempaan immuunipuolustuksen toiminnan selvittelyyn.

Kliininen kuva

Ontelosyylä on ihosta koholla oleva muutaman millimetrin läpimittainen vaalea sileäpintainen papula, jonka keskusta on kookkaammissa syylissä napamaisesti kuopalla. Ontelosyylät esiintyvät yleensä harvakseltaan tavallisimmin taivealueilla, mutta voivat myös levitä satamäärin ympäri vartaloa. Ehjän ontelosyylän ympäriltä puuttuu tulehdusreaktio täysin, mutta rikkoutuneeseen syylään saattaa syntyä sekundaari-infektio. Taiveihottuman vaurioittamalle iholle syntyvä runsas ontelosyyläkylvö aiheuttaa hankalan hoito-ongelman.

Hoito

Spesifiä hoitoa ei ole. Syylien mekaaninen poisto on yksinkertainen toimenpide, joka tehdään erityisiä kuppimaisia molluskapinsettejä käyttäen. Puudutevoide (Emla®) saa olla iholla muovikelmulla peitettynä vähintään tunnin ennen toimenpidettä. Ontelosyylän sisältö voidaan poistaa myös nostamalla sivulta päin syylän katto irti tukevan injektioneulan avulla. Uuden viruskylvön estämiseksi on rikottu ontelosyylä pidettävä peitettynä.

Muut poxvirukset lehmänrokkovirus, karjan paravaccinia-virus (lypsäjänkyhmyvirus) ja lampaan orf-virus ovat Suomessa harvinaisia. Ne tarttuvat sairastuneesta eläimestä ihmiseen kosketuksen välityksellä ja aiheuttavat kivuliaan, haavautumattoman (lehmänrokkovirus haavautuvan) ja usein kookkaan (jopa 1-2 cm) kyhmyn iholle. Tartuntapaikka on useimmiten kädessä, toisinaan kasvoilla. Diagnoosi tehdään osoittamalla virus tutkittavaksi lähetetystä pienestä kudospalasta elektronimikroskopian avulla. Infektio paranee 4-8 viikon kuluessa ilman hoitoa.

Papilloomavirusinfektiot

Ihmisen ihokasvaimista on löydetty noin 100 eri papilloomavirustyyppiä. Eri tyypit aiheuttavat erilaisia ja eri ihoalueilla esiintyviä muutoksia, joista tavallisimpia ovat käsien ja jalkaterien syylät (verruca vulgaris). Kasvaimet ovat tavallisimpia kouluikäisillä lapsilla, ja katoavat useimmiten itsestään joidenkin vuosien kuluessa. Syylille tunnusomainen piirre on pinnan jaokkeisuus tai piikkimäisyys, ja ne vuotavat herkästi vaurioituessaan.

Hoito

Aktiivinen hoito on perusteltua kosmeettisista syistä tai mikäli syylät kipeytyvät tai haittaavat esimerkiksi kynnen kasvua. Helpoin ja tehokkain hoito on jäädytys nestetypellä, jonka voi tehdä kouluikäisille ilman puudutusta. Menetelmä vaatii opettelua, ja sen käyttöä rajoittaa nestetypen saatavuus. Muilla jäädytysmenetelmillä hoitotulokset ovat vaatimattomampia. Vaihtoehtoinen menetelmä on paikallispuudutuksen jälkeen tehtävä syylän kauhonta ja pohjan elektrokauterisointi. Vastaavan toimenpiteen voi tehdä myös CO2-laseria käyttäen. Residiivejä tulee kaikkien hoitojen jälkeen, huonoin vaihtoehto on syylän poistaminen kirurgisesti. Jalkapohjassa syylät kasvavat painealueilla syvyyssuunnassa, ja niiden hoitoa kaikilla keinoilla helpottaa muutoksen huolellinen ohentaminen joko kaupallisella salisyylivalmisteella (Paloxin®, Verruxin®) tai 20-prosenttisella salisyylivaseliinilla. Hoitoaine on tarkoin rajattava syylän kohdalle, ja ohentelua jatketaan useita viikkoja.

Verruca plana eli litteä syylä on tavallisimmin kädenselissä tai kasvoilla leviävä pieni, matala ja ympäristöstä huonosti erottuva kasvain, joka useimmiten katoaa itsestään. Sen hoidossa konservatiivinen linja on paras; aktiiviset toimenpiteet saattavat aiheuttaa uusien syylien leviämisen ympäristöön.

Condyloma accuminatum eli visvasyylä on useimmiten nuorilla aikuisilla sukuelinten alueella tai harvoin suun limakalvolla esiintyvä papilloomavirustartunta. Miehillä tyypillisin paikka on preputiumin iho ja sulcuksen alue, naisilla labioiden iho, introitus ja cervix. Molemmilla sukupuolilla infektio leviää herkästi myös anuksen ympäristöön.

Papilloomavirusinfektio liittyy toisinaan kohdunkaulan epiteelin dysplastisiin muutoksiin (katso Naistentautien osio, Kohdunkaulan premalignit muutokset ja papilloomavirukset). Viruksen tyypittäminen voidaan tarvittaessa tehdä irtosolunäytteestä.

Hoito

Ensisijainen visvasyylän hoito on potilaan kolmena perättäisenä päivänä suorittama penslaus kaupallisella podofylliinivalmisteella (Wartec®, Condyline®). Hoitojakso uusitaan tarvittaessa viikon välein, mikäli muutokset eivät ole kadonneet. Vaihtoehto on vastaanotolla suoritettu penslaus 20-prosenttisella podofylliiniliuoksella. Tarkasti syylän päälle penslattu liuos pestään 3-6 tunnin kuluttua pois, ja käsittely uusitaan tarvittaessa viikon kuluttua. Mikäli podofylliinihoito ei tehoa tai ei ole käytännössä mahdollista syylien sijainnin vuoksi, voidaan siirtyä joko nestetypellä tapahtuvaan jäädytykseen tai CO2-laserin käyttöön. Miehillä intrauretraaliset kondyloomat eivät ole harvinaisia, ja niiden hoidossa CO2-laser tai elektrokauterisointi on suositeltavin. Uretran puudutus tapahtuu puudutevoiteella (Emla®). Imikimodi (Aldara®) kolme kertaa viikossa käytettynä on myös tehokas.

Herpesvirusinfektiot

Herpesvirusten aiheuttamille ihoinfektioille on yhteistä viruksen jääminen paikalliseen hermoganglioon primaaritartunnan jälkeen. Usein tähän liittyy taudin oireiden paikallinen uusiutuminen. Herpes simplex -ihottuman voi aiheuttaa kaksi eri virustyyppiä, Herpes simplex 1 (HSV-1) tai 2 (HSV-2). Itse ihottuman kliininen kuva on molempien virusten aiheuttamissa infektioissa samanlainen, mutta HSV-1 affisioi ensisijaisesti suun ympäristöä ja HSV-2 genitaalialuetta.

Kliininen kuva

Herpes simplex -viruksen aiheuttama primaari-infektio on usein subkliininen. Taudin oireina voivat olla myös stomatiitti tai vulvovaginiitti, jopa enkefaliitti. Residivoivalle infektiolle on tyypillistä kirvelevänä kutinana alkava tunne pienellä iho- tai limakalvoalueella, johon vuorokauden kuluessa kehittyy tiivis ryhmä pieniä aluksi kirkkaan, myöhemmin samean nesteen täyttämiä ohutseinäisiä rakkuloita. Rikkoutuessaan rakkulat saattavat konfluoida ja alueelle voi kehittyä bakteerien aiheuttama sekundaari-infektio. Useimmiten ihottuma kuitenkin kuivuu ja paranee noin viikossa. Herpesihottuman uusiutumista provosoivat infektiot, hormonaaliset muutokset tai ihon mekaaninen vaurioituminen kuten auringossa palaminen. Atoopikon rikkoutuneella iholla herpesvirus saattaa toistuvasti levitä laajoina rakkulakylvöinä ("Kaposin variselliforminen eruptio/eczema herpeticum"). Herpesvirusinfektio on yleisin kokardimaisina ihomuutoksina ilmaantuvan erythema multiforme -ihottuman laukaisija.

Yskänrokko – Herpes simplex.
Yskänrokko – Herpes simplex.
Kokardimaisia erythema multiforme-muutoksia kämmenessä.
Kokardimaisia erythema multiforme-muutoksia kämmenessä.
Suun alueen erythema multiforme.
Suun alueen erythema multiforme.

Diagnoosi

Virusantigeeni osoitetaan ja tyypitetään suoraan rakkuloista otetusta näytteestä joko rakkulanpohjan solujen immunofluoresenssitutkimuksella tai entsyymi-immunomäärityksellä. Herpesvirus on myös viljeltävissä rakkulanäytteestä, milloin kuljetus tutkivaan laboratorioon sujuu kitkatta. Viruksen löytymisen perusedellytys on oikein otettu, riittävästi infektoituneita rakkulanpohjan soluja sisältävä näyte. Vasta-ainemääritykset ovat käyttökelpoisia primaari-infektioiden osoittamisessa, mutta antavat harvoin luotettavan tuloksen (vasta-ainetason nousu parinäytteissä) residivoivan infektion yhteydessä.

Hoito

Uusiutuvan herpes simplex -ihottuman hoitoon käytetään asikloviiria joko voiteena tai sisäisesti 200 mg x 5, 5 vrk. Sisäinen hoito on paikallishoitoa tehokkaampi. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä parempi vaste saadaan. Asikloviirin johdos valasikloviiri (500 mg x 2, 5 vrk) on helpommin annosteltavana syrjäyttämässä edeltäjänsä peroraalisessa hoidossa. Peroraalista hoitoa (esim. asikloviiri 400 mg x 2 tai valasikloviiri 500 mg x 1) voidaan käyttää myös herpes simplex -ihottuman residivoinnin estoon.

Vyöruusu

Vyöruusu (herpes zoster) on varicella-zosterviruksen aiheuttama rakkulaihottuma. Sama virus aiheuttaa vesirokon taudinkuvan primaari-infektion yhteydessä. Vyöruusu on tyypillisesti vanhemman väestönosan sairaus, mutta saattaa esiintyä jo varhaislapsuudessakin.

Kliininen kuva

Affisioitunut ihoalue on yhden hermojuuren alueella, ja siten useimmiten tarkasti keskiviivaan rajoittuva toispuoleinen ihottuma. Ihottuma on tavallisin vartalolla, mutta esiintyy usein myös trigeminushermoalueella. Nenänpään rakkulat merkitsevät oftalmicushaaran alueen infektioita, johon saattaa liittyä myös silmämuutoksia. Alueelle nousee ryhmä kirkaan nesteen täyttämiä rakkuloita, jotka muutaman päivän kuluessa samentuvat ja muuttuvat hemorragisiksi. Rakkulat sisältävät infektiokykyistä virusta ja voivat tartuttaa vesirokkoa sairastamattoman henkilöön. Ihomuutosten paraneminen saattaa kestää viikkoja, ja syvemmistä haavaumista ihoon jäädä pysyviä arpeutumia. Ihottuma-alueella esiintyy usein voimakkuudeltaan vaihtelevaa kipua, joka toisinaan jatkuu kuukausia, jopa vuosia iho-oireiden paranemisen jälkeen. Kipu saattaa myös edeltää iho-oireita. Mikäli rakkulaihottuma laajenee alkuperäisen hermoalueen ulkopuolelle tai on voimakkuudeltaan poikkeavan raju, on aihetta epäillä häiriötä immuunipuolustuksessa.

Vyöruusu – herpes zoster vartalolla.
Vyöruusu – herpes zoster vartalolla.

Diagnoosi

Klassisen vyöruusun taudinkuva on helposti tunnistettavissa. Epätyypillisen taudin tunnistaminen tapahtuu osoittamalla virusantigeeni iholeesioista. Menetelmät ja onnistumisen edellytykset ovat samat kuin Herpes simplex -viruksen kohdalla. Varicella-viruksen viljely on jonkin verran ongelmallista. Vasta-ainetaso nousee vyöruusuinfektion kuluessa.

Hoito

Muutamien päivien kuluessa oireiden alkamisesta aloitettu asikloviirihoito (800 mg x 5, 7 vrk) lyhentää taudin kestoa merkittäväksi. Helpompi peroraalinen annostus puoltaa valasikloviirin (1 000 mg x 3, 7 vrk) tai famsikloviirin (Famvir® 250 mg x 3, 7 vrk) käyttöä. Ihottuman paikallishoidoksi soveltuvat antibakteeriset kääreet, salvat tai rasvaharsot. Pitkittyvän kivun hoitona on käytetty pieniannoksista amitriptyliinilääkitystä.

Takaisin lukuun Iho- ja sukupuolitaudit.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko