Lapsen itsetuhoisuus

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Kirsti Kumpulainen

Itsetuhoisuuden määritelmä

Suicidaalisuus tarkoittaa itsetuhoista toimintaa (itsetuhoiset ajatukset ja teot), jonka vakavuusaste voi vaihdella.

Itsetuhoisuuden etiologia

Altistavista tekijöistä tärkeimmän ryhmän muodostavat psyykkiset häiriöt erityisesti tilanteissa, jossa lapsella on stressaava ja kuormittava elämäntilanne (esim. läheisen ihmisen menetys, seurustelusuhteen katkeaminen, kouluongelmat tai ristiriidat vanhempien kanssa). Riskitekijöitä ovat myös päihteiden käyttö, aiempi itsetuhokäyttäytyminen, valtaväestöstä poikkeava seksuaalinen suuntautuminen ja koettu seksuaalinen tai muu väkivalta. Usein lapsen ystävillä on samantyyppisiä ongelmia.

Itsetuhoisuuden yleisyys

Itsemurhaan liittyvät ajatukset ja jopa itsemurhauhkaukset ovat melko yleisiä lapsilla ja nuorilla, eikä niihin välttämättä liity psyykkistä häiriötä. Itsemurhayritykset ovat selvästi harvinaisempia kuin itsemurha-ajatukset. Itsetuhoisuus on tavallista, kun lapsi tai nuori ohjataan päivystysluonteisesti psykiatriseen osastohoitoon, ja se on yksi merkittävä syy vastentahtoiseen hoitoon lähettämiselle. Ennen murrosikää itsemurha on harvinainen, mutta yleistyy sen jälkeen koko nuoruusiän ajan. Länsimaissa itsemurhat ja itsemurhayritykset ovat viime vuosikymmenen aikana lisääntyneet. Pojat tekevät itsemurhia selvästi enemmän kuin tytöt.

Itsetuhoisuuden oireisto

Itsetuhoon liittyvät ajatukset ja puheet sekä itsemurhayritykset. Itsemurhan tekemisen keinona lapset käyttävät sitä mitä omassa ympäristössään voivat, nuoremmilla lapsilla esimerkiksi auton alle juoksemista tai korkealta hyppäämistä. Nuoruusiässä keinot itsemurhan toteuttamisessa ovat samanlaiset kuin aikuisilla. Pojat käyttävät yleensä väkivaltaisempia tapoja kuin tytöt.

Itsetuhoisuuteen liittyvä komorbiditeetti

Itsetuhoisen käyttäytymisen yhteydessä erittäin usein lapsella ja nuorella on todettavissa depressio. Alkoholiongelmat ovat tavallisia. Muita usein samanaikaisesti todettavia psyykkisiä häiriötä ovat mania/hypomania, käytöshäiriö ja tarkkaavuushäiriö.

Itsetuhoisuuden diagnostiikka

Kaikkiin lasten itsemurhauhkauksiin on suhtauduttava vakavasti. Manipulatiivisena aseena käytetyn itsemurhalla uhkailun erottaminen vakavasta itsetuhoisuudesta on vaikeaa mielenterveydenalan ammattilaisellekin ja siksi jokainen itsemurhauhkaus on selvitettävä. Uhkauksen sisältö tai esittäminen riitatilanteessa ei oikeuta tulkitsemaan sitä vaarattomaksi. Itsetuhokäyttäytymisen merkityksen ymmärtämiseksi on tarpeen selvittää

  • itsetuhokäyttäytymisen ilmenemismuodot
  • tilanteet, joissa lapsi esittää itsetuhouhkauksia
  • kuinka yksityiskohtaisesti (tapa, paikka, itsemurhaviestin kirjoittaminen) lapsi on suunnitellut itsemurhan toteutusta
  • ymmärtääkö lapsi mitä itsemurha merkitsee
  • itsetuhoiseen käytökseen liittyvä kiihtyneisyys ja ahdistuneisuus
  • itsetuhoisuuden riskitekijät (katso yllä)
  • perheen mahdollisuudet ja kyky suojata lasta toteuttamasta itsetuhoisia impulssejaan

Itsetuhoisuuden erotusdiagnostiikka

Manipulatiivisesti käytetyt uhkaukset tilanteessa, jossa lapsen pyrkimyksenä on saada vanhemmat toteuttamaan joku vaatimus. Puheen tehokeinona käytetyt ilmaukset ("mä tapan itteni, jos se ei kato mua tunnilla"), joihin ei liity todellista kielteistä tunnetta.

Itsetuhoisuuden hoito

Hoito käsittää päivystyksenä tapahtuvan akuutin tilanteen hoitamisen, sekä pidemmällä aikavälillä toteutettavan muun tarpeellisen psykiatrisen hoidon. Päivystysvastaanotolla oleellista on korostaa tilanteen selvittämisen ja hoitamisen tärkeyttä. Sairaalahoitoon on lähetettävä päivystyksenä lapset

  • joilla on itsepintainen tutkimustilanteessa esille tuleva itsemurha-ajatus
  • joiden psyykkinen tila on lisäksi selvästi poikkeava
  • joiden huoltajat eivät pysty takaamaan turvallista ympäristöä ja riittävää valvontaa ympärivuorokautisesti lapselle tai nuorelle lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluja antavan toimipisteen vastaanottoon saakka
  • joiden vanhemmat eivät oman psyykkisen reagointinsa takia pysty tukemaan lastaan tilanteessa. Hoidosta kieltäytyvälle lapselle voidaan kirjoittaa lähete vastentahtoiseen hoitoon, samoin, jos vanhemmat vastustavat hoitoon lähettämistä.

Mikäli lapsella on itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja, mutta välitön sairaalahoito ei ole tarpeen, ohjataan hänet kiireellisenä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja tarjoavaan toimipisteeseen. Vanhempien kanssa keskustellaan lapsen turvallisuudesta ja ohjataan vanhemmat tarkistamaan, ettei lapsen saatavilla ole aseita, lääkkeitä eikä alkoholia. Lapselle ja hänen vanhemmilleen on syytä sanoa, että he voivat tarvittaessa ottaa yhteyttä uudelleen päivystävään lääkäriin. Lääkärin on puhelimitse seuraavana päivänä varmistettava lähetteen saapuminen ja hoidon siirtyminen erikoissairaanhoidon toimipisteeseen. Mikäli vastaanotto ei ole välittömästi mahdollinen, lähettävän lääkärin tulee ylläpitää suhdetta lapseen ja hänen vanhempiinsa esimerkiksi puhelimitse vastaanottoon saakka. Tavoitteena on varmistaa lapsen turvallisuus ja tukea lasta ja perhettä hoitoon menossa, sillä tilanteen helpottaessa perheen halu kieltää lapsen itsetuhoisuus on yleensä suuri.

Itsetuhoisuuden ennuste

Itsetuhoiseen toiminnalla on suuri riski toistua myöhemmin lapsen/nuoren elämässä, mutta yksittäisen lapsen riskiä on vaikea arvioida. Lasten/nuorten itsemurhia ei suositella laajasti käsiteltävän tiedotusvälineissä eikä itsemurhia käsitteleviä luentoja ei ole syytä suunnata alaikäisille (AACAP Official Action 2001).

Kirjallisuutta

AACAP official action: Practice parameters for the assessment and treatment of children and adolescents with suicidal behavior. Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry 2001;40:24S-51S.

Kumpulainen K, Pietikäinen E, Räsänen E. Lastenpsykiatrian osastolle päivystysluontoisesti hoitoon ohjatut lapset ja varhaisnuoret. Suom Lääkäril 1999;54:3815-3821.

Marttunen MJ, Aro HM, Henriksson MM, Lönnqvist JK. Mental disorders in adolescent suicide: DSN-III-R -axes I and II diagnoses in suicides among 13- to 19-year-olds in Finland. Archives of General Psychiatry 1991;48:834-839.

Prinstein MJ, Boergers J, Spirito A. Adolescents' and their friends' health-risk behavior: factors that alter or add to peer influence. Journal of Pediatric Psychology 2001;26:287-298.

Russell ST, Joyner K. Adolescent sexual orientation and suicide risk: evidence from a national study. American Journal of Public Health 2001;91:1276-81.

Silverman JG, Raj A, Mucci LA, Hathaway JE. Dating violence against adolescent girls and associated substance use, unhealthy weight control, sexual risk behavior, pregnancy, and suicidality. Journal of the American Medical Association 2001;286:572-579.

Kysymykset

  1. Lapsen itsemurhapuheet tulee ottaa vakavasti
    a) vasta murrosiässä
    b) vain, jos ne eivät liity riitatilanteisiin
    c) aina kun niitä esiintyy.
  2. Itsetuhoinen lapsi täytyy lähettää päivystyksenä sairaalaan, kun
    a) hän on psykoottinen
    b) vanhemmat eivät kykene huolehtimaan hänestä
    c) hän kertoo vastaanotolla toistuvasti tappavansa itsensä
  3. Miksi itsetuhoisen lapsen ulottuvilta tulee poistaa aseet, lääkkeet ja alkoholi?

Takaisin lukuun Lastenpsykiatria.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko