Lapsen seksuaalisen riiston selvittely

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Ilona Luoma

Lapsen seksuaalisen riiston määritelmä

Lapsen seksuaalista riistoa on mikä tahansa teko, joka loukkaa lapsen seksuaalista koskemattomuutta. Teon päämääränä on aikuisen seksuaalinen tyydytys.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on käsitteenä suppeampi kuin seksuaalinen riisto. Rikoslain mukaan se on rangaistava teko. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ovat:

  • yhdyntä ja sen yritys
  • muu lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaava seksuaaliteko
  • lapsen johdattaminen hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen.

Lapsen seksuaalisen riiston yleisyys

Arviot seksuaalisen riiston yleisyydestä ovat hyvin vaihtelevia. Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan hyväksikäyttökokemuksia on 6-8 %:lla tytöistä ja 1-3 %:lla pojista (Sariola ja Uutela 1994).

Lapsen seksuaalisen riiston oireet

Yksiselitteistä, seksuaaliselle riistolle ominaista "diagnostista" oiretta tai oireistoa ei ole. Erityisesti tunne-elämän ja käyttäytymisen oireiden kirjo on laaja. Lisäksi on arvioitu, että noin kolmasosa uhreista ei oireile.

Somaattiset oireet

Mahdollisia somaattisia oireita ja löydöksiä ovat:

  • vammat sukupuolielimissä, peräaukossa, suussa tai eri puolilla kehoa
  • sukupuoli- ja virtsaelinten tulehdusoireet
  • raskaus
  • psykosomaattiset, erityisesti virtsaamiseen ja suolen toimintaan liittyvät oireet.

Käytöksen ja tunne-elämän oireet

Tavallisimpien oireiden kirjo on eri ikäryhmissä hieman erilainen. Tavallisia oireita lyhyellä tähtäimellä ovat mm. pelot, painajaiset, ahdistuneisuus, depressio, kehityksen taantuminen, ylivireys, säpsähtely, aggressiivisuus ja ikätasosta poikkeava seksuaalikäyttäytyminen.

Lapsen seksuaalisen riiston tutkiminen perusterveydenhuollossa

Perusterveydenhuollossa arvioidaan tutkimuksen tarve ja kiireellisyys sekä tehdään alustava kartoitus lapsen tilanteesta:

  • kirjataan mistä ja kenelle epäily on herännyt, keneltä on saatu tietoa lapsen tilanteesta, mahdollinen lapsen oma kertomus tapahtuneesta ja omat havainnot
  • puhelimitse konsultoidaan päivystävää lastenpsykiatria tai pediatria ja lastensuojeluviranomaista sekä, jos mahdollista, seksuaalisen riiston alueellista asiantuntijatyöryhmää (SERI-työryhmä)
  • lastensuojeluilmoitus tehdään salassapitovelvollisuuden estämättä lastensuojelulain edellyttämällä tavalla
  • lähete keskussairaalan lastentautien ja lastenpsykiatrian klinikkaan tehdään tilanteen kiireellisyydestä riippuen ja konsultoinnin yhteydessä sovitusti joko päivystysluonteisesti tai elektiivisesti. Epävarmoissa, ei-kiireellisissä tilanteissa jatkokartoitus perusterveydenhuollon tasolla tai perheneuvolassa voi olla tarpeen.

Jos epäillystä kontaktista on kulunut korkeintaan kolme vuorokautta, somaattinen tutkimus on tehtävä pikaisesti. Jos epäillystä kontaktista on pitkä aika, kiirettä somaattisen tutkimuksen tekoon ei ole.

Rikosilmoituksen voi tehdä uhri itse, hänen huoltajansa tai sivullinen. Tavallisinta on, että rikosilmoituksen tekee lapsen vanhempi tai lastensuojeluviranomainen.

Epäilyn ilmitulo on kriisi sekä lapselle että perheelle. Lapsen oireilu voi akutisoitua. Vanhempien kanssa on sovittava käytännön tukitoimista ja jos perheessä on muita lapsia, on otettava huomioon myös heidän tilanteensa. Ellei sosiaaliviranomaisten kanssa tukitoimista sopiminen ole mahdollista esim. päivystystilanteessa, on harkittava terveyskeskuksen omien resurssien käyttöä tai perheen läheisverkoston tukea.

Lapsen seksuaalisen riiston tutkiminen sairaalassa

Tarvittavat somaattiset tutkimukset tekevät lastenlääkäri ja gynekologi yhdessä (ks. luku lapsen gynekologisesta tutkimuksesta). Lastenpsykiatrinen tutkimus aloitetaan yleensä tutkimus-suunnitelman teosta yhteisneuvottelussa lastensuojeluviranomaisten ja perheen kanssa. Tutkimus sisältää lapsen haastattelun ja tarvittaessa psykologiset tutkimukset, vanhempien haastattelut sekä perhetilanteen kartoituksen. Tarvittaessa pyydetään psykiatrista konsultaatiota vanhemman tai vanhempien tilanteesta. Tutkimusjakson päättää palauteneuvottelu, jossa käydään läpi yhteenveto tehdyistä tutkimuksista, löydöksistä ja niiden merkityksestä. Palauteneuvottelun yhteydessä tai erillisessä hoitoneuvottelussa sovitaan lapsen ja perheen hoitosuunnitelmasta. Tutkimusten perusteella annetaan pyydetyt lausunnot esimerkiksi lastensuojeluviranomaisille, poliisille tai oikeusistuimelle.

Seksuaalisen riiston uhrin seuranta ja hoito

Hoito toteutetaan vasta tutkimuksen jälkeen ja siitä erillään, mikäli mahdollista. Hoito suunnitellaan yksilöllisesti lapsen ja perheen tilanteen mukaan. Seksuaalisen riiston kohteeksi joutuminen on riskitekijä monille psyykkisille häiriöille (mm. ahdistushäiriöt, posttraumaattinen stressireaktio, fobiat, dissosiatiiviset reaktiot, depressio, käytöshäiriöt, syömishäiriöt, päihderiippuvuus, seksuaalikäyttäytymisen häiriöt). Lasta tukevien ja turvallisten elinolosuhteiden varmistaminen ja psyykkisen kehityksen seuranta on siksi tarpeen, vaikka akuuttia oireilua ei olisikaan.

Linkit

http://www.finlex.fi Ks. Lastensuojelulaki ja Rikoslaki

http://www.kaypahoito.fi Käypä hoito -suositus: "Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen".

Kirjallisuutta

Sariola H, Uutela A. The prevalence of child sexual abuse in Finland. Child Abuse Negl 1994;18:827-35.

Taskinen S. (toim.) 2003. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Oppaita 55. Stakes, Helsinki.


Kysymykset

  1. Oikein vai väärin?
    a) hyväksikäyttökokemukset ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla
    b) lapsen seksualisoitunut käyttäytyminen on diagnostinen seksuaalisen hyväksikäytön oire
    c) vaitiolovelvollisuus estää lääkäriä tekemästä lastensuojeluilmoitusta
  2. Seksuaalisen riiston epäilyn tullessa esille on suositeltavaa konsultoida
    a) pediatria
    b) lastensuojeluviranomaista
    c) lastenpsykiatria
    d) SERI-työryhmää
    e) aikuispsykiatria
  3. Lapsuudessa koettu seksuaalinen riisto lisää riskiä myöhemmälle
    a) ahdistuneisuushäiriölle
    b) depressiolle
    c) syömishäiriölle
    d) päihderiippuvuudelle


Takaisin lukuun Lastenpsykiatria.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko