Magnesiumin puutos (hypomagnesemia)

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tiinamaija Tuomi

Hypomagnesemian määritelmä

Hypomagnesemialla tarkoitetaan pienentynyttä seerumin magnesiumpitoisuutta. Koska vain 1 % elimistön kokonaismagnesiumista on seerumissa, potilaalla voi olla oireinen magnesiumin puutos, vaikka seerumin magnesiumpitoisuus on viitealueella. Magnesiumin puutosta tulee epäillä, jos potilaalla on sopivia oireita ja kliinisiä löydöksiä sekä jokin puutokselle altistava tekijä.

Hypomagnesemian syyt

Magnesiumin puutos johtuu joko lisääntyneestä menetyksestä tai riittämättömästä saannista. Lisääntynyttä menetystä aiheuttavat diureetit, alkoholi, eräät antibiootit ja sytostaatit, munuaissairaudet sekä huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes. Vähentynyt saanti liittyy paastoon, pitkäaikaiseen nestehoitoon ja suolistosairauksiin. Hypomagnesemiaa tavataan myös akuutissa pankreatiitissa ja hyperparatyreoidismin kirurgisen hoidon jälkeen.

Hypomagnesemian oireet

Tärkeimmät oireet ovat rytmihäiriöt, neuromuskulaariset oireet, hypokalemia ja hypokalsemia. Magnesiumin puutokselle ei ole ominaisia EKG-muutoksia eikä mikään rytmihäiriö ole tilanteelle spesifinen, mutta eteisvärinä voi johtua myös magnesiumin puutteesta. Neuromuskulaarisia oireita ovat lihasheikkous, vapina, kouristukset, tetania, depressio, muistivaikeudet, hallusinaatiot ja ääritilanteessa kooma. Mikäli hypokalemia tai hypokalsemia johtuu magnesiumin puutoksesta, häiriö ei parane kaliumin tai kalsiumin annolla vaan vaatii magnesiumin antoa.

Tutkimukset hypomagnesemiassa

Seerumin magnesiumpitoisuudn lasku merkitsee lähes aina magnesiumin puutosta (poikkeuksena äkilliset stressireaktiot), mutta normaali pitoisuus ei sulje sitä pois. Mikäli magnesiumin puutos johtuu muusta kuin munuaisperäisestä syystä, magnesiumin vuorokausieritys virtsaan pienenee normaalista 3 - 5 mmol:sta alle 1 mmol:iin.

Magnesiumin puutoksen hoito

Diureettihoidossa magnesiumin puutos ehkäistään käyttämällä magnesiumia ja kaliumia säästäviä valmisteita (amiloridi, triamtereeni, spironolaktoni). Vaikea magnesiumin puutos hoidetaan suonensisäisellä infuusiolla, jossa ensimmäisenä vuorokautena annetaan 40-60 mmol magnesiumia magnesiumsulfaattina (= 4-6 ampullia magnesiumkonsentraattia) 2 000-3 000 ml:ssa 5-prosenttista glukoosia. Seuraavina vuorokausina annetaan 25 mmol/vrk. Tiputusnopeus saa olla enintään 0,5 mmol/min. Kalsiumia on syytä pitää varalla. Infuusiohoidon vasta-aiheita ovat seerumin kreatiniini yli 200 µmol/l, vakavat sydämen johtumishäiriöt ja vaikea hengitysinsuffisienssi. Kiireettömät tapaukset hoidetaan suun kautta annettavalla magnesiumilla. Annos on 0,5-1,5 mmol/kg/vrk. Voidaan käyttää Magnesiamaitoa (magnesiumia 1,4 mmol/ml), Emgesan®- (10,3 mmol/tabl.) tai Miral®-tabletteja (4,3 mmol/tabl.). Viimeksi mainittu sisältää myös kaliumia 6,7 mmol/tabl. ja on mielekäs, jos potilaalla on todettu tai epäillään samanaikaista hypokalemiaa (diureetit!).

Takaisin lukuun Endokrinologia.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko