Pehmytkudossairaudet ja ekstra-artikulaariset kiputilat

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Jan Lassus

Niskakipu

Anatomiaa niskakipuun liittyen

Kaularanka on liikkuvin osa ihmisen rankaa. Etuna on pään hyvä liikkuvuus. Haittoina ovat alttius erilaisille vaivoille ja traumoille. Oireita potilaille syntyy anatomisten olosuhteiden muuttuessa degeneraation tai trauman pohjalta. Kaularanka voi jäykistyä, kipeytyä tai voi ilmaantua radikulaari-oireita hermojuurten joutuessa puristuksiin. Myös kaularangan alueen verisuonirakenteiden komprimoituminen aiheuttaa monille oireita.

Niskakipujen etiologia ja esiintyvyys

Keski-ikäisillä ja vanhemmilla henkilöillä kaularangan kuluma eli spondylartroosi on yleisin etiologinen tekijä. Kivun mekanismit ovat samat kuin artroosissa. Rasitus pahentaa oireita aiheuttamalla lievän tulehdusreaktion, toisaalta liiallinen lepokaan ei ole suositeltavaa. Taudinkulku on suuresti vaihteleva. Natiiviröntgenkuvaus paljastaa degeneratiiviset muutokset kaularangassa. Kaularangan liikkeet ovat tavallisesti rajoittuneet ja kivuliaat. Pään kiertoliike voi olla epäsymmetrisesti rajoittunut, mikä viittaa mekaaniseen liike-esteeseen kaularangassa (artroosi). Niskakipuun voi yhdistyä kaularangan hermojen juurioireita, kun degeneratiiviset muutokset ahtauttavat juuriaukkoja ja aiheuttavat syndroma cervicale -tyyppisiä oireita (ks. Jännitysniskan diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka).

"Jännitysniska" on yleinen niska- ja hartiaseudun lihasten krooninen jännitystila. Potilaat ovat työikäisiä ja nuorempia kuin kulumapotilaat. Jännitysniskasta on oma kappaleensa (Jännitysniska eli tension neck). Muut niskakivun syyt ovat suhteellisen harvinaisia.

Kaularankavaivat ovat hyvin yleisiä. Nuorilla vaivat liittyvät yleensä traumoihin, työikäisillä rasitukseen ja vanhemmilla degeneraatioon.

Niskakipuisen taudinkuva

Niskakivulla kuvataan oiretta, jonka taustalla on useita eri sairauksia ja vaivoja. Kipu voi säteillä takaraivoon, hartioihin tai radikulaari-oireena yläraajoihin. Useilla potilailla on vaivaan liittyen myös päänsärkyä, jota pään kääntely tyypillisesti pahentaa.

Niskakipujen diagnostiikka

Traumapotilailta on syytä herkästi katsoa ensin natiiviröntgenkuvat ennen kliinistä tutkimusta murtumien ja luksaatioiden poissulkemiseksi. Muutoin tutkiminen perustuu hyvään anamneesiin ja statuksen osalta palpaatioon, liikkeiden tutkimiseen sekä distaalisen sensomotoriikan ja pulssien testaamiseen. Tarkentavina radiologisina tutkimuksina kyseeseen tulevat TT ja MK. ENMG voi antaa hyödyllistä tietoa pitkittyneiden radikulaaristen oireiden tutkimisessa.

Niskakipujen erotusdiagnostiikka

Erotusdiagnostisia, poissuljettavia sairauksia benignille niskakivulle on useita:

  • niskan retkahdusvamma ("whiplash") > anamneesi antaa diagnoosin
  • nivel- ja selkärankareuma
  • meningiitti aiheuttaa muiden oireiden ohella myös niskakipua ja jäykkyyttä (epäile etenkin, jos niskan fleksio on kivulias)
  • subaraknoidaalivuoto aiheuttaa usein kovan pää- ja niskasäryn sekä niskan jäykkyyttä
  • syövän etäpesäkkeet
  • kervikaalisessa myelopatiassa raajaoireet usein hallitsevat
  • spastinen torticollis kipeyttää niskalihakset jatkuvalla rasituksella (anamneesi)
  • nielun ja lähiseudun erilaiset infektiot (imurauhasturvotus)

Niskakipujen hoito, seuranta ja ennuste

Hoito perustuu etiologisen tekijän hoitamiseen.

Benigni niskakipu ei sinänsä vaadi seurantaa. Mikäli vaivan taustalta löytyy selkeä traumaattinen anatominen vika, on potilas lähetettävä herkästi eteenpäin erikoislääkärille, mikäli et ole varma vamman stabiilisuudesta. Mikäli taustalta taas löytyy maligni tai muu etenevä perussairaus, niin potilas on ohjattava ko. alan erikoisyksikköön jatkoselvitykseen kiireellisellä lähetteellä.

Potilaan niskakivun ennuste riippuu täysin etiologiasta.

Jännitysniska eli tension neck

Jännistysniskaoireiden etiologia

Jännitysniskan taustalla on tavallisimmin niskan ja hartioiden pitkittynyt jännitystila (staattinen epäergonominen työasento, yläraajan kohollaan pitäminen pitkään jne.). Lihasten jännitystilan pitkittyessä riittävästi niiden supistustila jää pysyväksi, mistä voi seurata lihasten aineenvaihdunnan häiriintyminen ja lopulta kipuja. Kehittyy helposti hoidollisestikin hankala kierre, missä lihasjännitys edelleen pahenee oireiden lisääntyessä.

Jännitysniskan taudinkuva

Yleisimmät oireet ovat kipu ja/tai jännityksen tunne niskassa, hartioissa ja lavan seudussa. Lisäoireena voi vielä ilmetä hankalaa huimauksen tunnetta. Takaraivossa ilmenevä omituinen tunne voi johtaa pelkoon kallonsisäisestä sairaudesta. Masentuneisuutta on kuvattu jännitysniskaan liittyen. Yläraajoissa voi tuntua puutumista epämääräisemmin kuin varsinaisissa hermopinteissä. Jännitysniska oireilee iltaa kohden enenevästi helpottaen aamuisin ja lepopäivinä.

Jännitysniskan diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Anamneesi on tyypillinen ja selkeä. Kaularangassa saattaa tuntua krepitaatiota ("rutinaa") päätä käännellessä ja trapezius-lihakset palpoituvat kovina sekä kireinä. Kaularangan liikelaajuudet sen sijaan ovat useimmiten normaalit. Natiiviröntgenkuvassa rangan ryhti (lordoosi) on usein oiennut kivun vuoksi.

Olennaista on erottaa tension neck -tila syndroma cervicalesta. Jälkimmäisessä todetaan röntgenkuvassa ahtautuneet juurikanavat eikä kaularangan oikenemista, selvät juurioireet ja positiiviset provokaatiotestit. Syndroma cervicalessa oireet ovat usein pahimpia aamulla herätessä päivastoin kuin jännitysniskassa. Mahdolliset taustalla olevat traumat tulee poissulkea.

Jännitysniskapotilaan hoito, seuranta ja ennuste

Hoidon tavoitteena on niskalihasten kireyden vähentäminen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää paikallista pintalämpö- tai syvälämpöhoitoa, lihaksia rentouttavaa hierontaa sekä lisäksi liikehoitoja riittävän pitkänä kuureina. Vaivan uusimisen välttämiseksi on ehdottoman tärkeää korjata potilaan työtavat ja työolot ergonomisiksi. Resistenteimmissä tapauksissa voi kyseeseen tulla jopa ammatin vaihto. Usein niskavoimistelu ja -venytys pahentavat tilaa. Lyhytaikainen anti-inflammatorinen ja lihasrelaksantti- lääkitys voi olla avuksi. Lyhyt sairasloma on usein paikallaan hankalissa tapauksissa.

Harvoin tai ensimmäistä kertaa ilmenevissä tapauksissa voi kontrollit sopia vain tarvittaessa. Toistuvissa ja pitkittyvissä tapauksissa säännöllinen potilaan tilan kontrollointi on tärkeää aina paranemiseen asti, jolloin lääkärillekin syntyy kuva hoidon vaikuttavuudesta.

Jännitysniska paranee usein hyvin ylläkuvatuilla hoidoilla, mutta uusimistaipumus on suuri taudin luonteesta johtuen.

Kysymykset

  1. Vastaanotolle tulee keski-ikäinen nainen, jolla niska on kipeytynyt ilman traumaa. pään liikuttelu hankalaa, kipu säteilee hartioihin. Mitä teet?
  2. Nuori mies on ollut peräänajokolarissa loukaten niskansa. Niska on kipeä, ei neurologisia puutosoireita. Pt tuodaan vastaanottollesi, mitä teet?

Nervus occipitalis major -oireyhtymä

Jan Lassus

Anatomiaa nervus occipitalis major -oireyhtymään liittyen

Nervus occipitalis major on spinaalihermo C2:n dorsaalisen haaran sensorinen osa. Hermo kulkee niskafaskian läpi pari senttiä keskiviivasta lateraalisesti kraniaalisuuntaan ja nousee subkutaani-tilaan tukan rajassa hermottaen takaraivon ihoa päälaelle asti.

Nervus occipitalis major -oireyhtymän etiologia

Niskalihasten jännitys tai muu ärsytys on usein tämän hermopinteen taustalla. Infektioiden yhteydessä voi esiintyä ko. hermon mononeuriittia.

Nervus occipitalis major -oireyhtymän taudinkuva

Tyyppioireena on omituinen niskasta jopa ohimoille asti leviävä tunne takaraivolla usein toispuoleisena. Ko. alueilla saattaa esiintyä tunnottomuutta, puutuneisuutta, pistelyä tai yliherkkyyttä. Vaikka vaivaan ei liity suoranaisesti päänsärkyä, niin sellainen voi kehittyä sen seurauksena. Rasitus pahentaa vaivaa.

Nervus occipitalis major -oireyhtymän diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Diagnoosi perustuu tarkkaan anamneesiin ja oireiden lokalisoimiseen. Hermon puudutuksella oireet häviävät, mikä toimii hyvänä diagnostisena menetelmänä.

Erilaiset muut päänsärkymuodot sekä plexus cervikaliksen aiheuttamat ohimoseutuun sijoittuvat oireet on pyrittävä erottamaan. Migreeni on myös toispuolinen päänsärky, mutta sen alku ja taudinkuva on selvästi rajumpi (katso myös Päänsärky).

Nervus occipitalis major -oireyhtymän hoito, seuranta ja ennuste

Ensisijaisena hoitona on niskan ja hartiaseudun lihasten jännityksen laukaiseminen. Vaihtoehtoisesti voidaan injisoida subkutaanisesti glukokortikoidi-puudutusainesekoite hiusrajaan pari senttiä keskiviivasta lateraalisesti.

Mikäli vakavat taustalla olevat sairaudet on poissuljettu, niin varsinaista seurantaa ei tarvita.

Yleensä ennuste on hyvä, muuta myös huonon hoitovasteen omaavia tapauksia ja uusimisia esiintyy.

Kysymykset

  1. Vastaanotolle tulee 40-v. nainen, jolla on takaraivolta päälaelle säteilevää kipua ja puutumista ilman edeltäviä traumoja tai vaivoja. Rasitus provosoi. Pt epäilee pahanlaatuista sairautta, mitä teet?

Kaularankaoireyhtymä (syndroma cervicale)

Jan Lassus

Kaularankaoireyhtymän etiologia

Kyseinen sairaus aiheutuu kaularangan degeneratiivisista muutoksista, jotka johtavat luisten rakenteiden kasvuun (osteofyytit). Tämän seurauksena hermoille ja verisuonille jää riittämättömästi tilaa. Tavallisin vaivoja aiheuttava tilanne syntyy, kun foramen intervertebrale ahtautuu. Tästä seuraa vastaavan hermojuuren kompressio-oireita.

Kaularankaoireyhtymän taudinkuva

Syndroma cervicalen oireet tulevat joko plexus cervicaliksesta tai plexus brachialiksesta. Tavallisimmat oireet ovat niskasta sen lähiympäristöön tai yläraajaan perifeerisemmin säteilevä kipu, puutuminen ja pistely. Oireet noudattavat dermatomijakoa. Yläraajojen refleksipuutoksia esiintyy myös. Tavallisia ovat kivut lapojen välissä ja rintaan säteilevät potilasta huolestuttavat kivut. Oireet ovat tavallisesti hankalimmillaan levon jälkeen.

Kaularankaoireyhtymän diagnostiikka

Kaularangan liikkeet ovat rajoittuneet ja kiertoliikkeet usein epäsymmetriset viitaten mekaaniseen liikerajoitukseen. Foramen intervertebrale -ahtautumat voidaan osoittaa natiiviröntgenkuvalla. Kliinisten ja radiologisten löydösten tulee korreloida vaivojen puolen ja segmentin suhteen (yksi segmentin vaihteluväli hyväksytään). ENMG-tutkimus voi olla diagnostinen, mikäli oireet ovat kestäneet vähintään 3-4 viikkoa. MRI-tutkimus osoittaa hyvin hermojuurten kompression ja kaularangan pehmytkudosten tilan.

Kaularangan mekaaniset provokaatiotestit ovat usein positiivisia. Niskan ekstensio voi pahentaa kipua, samoin pään kierron ja kallistuksen tulisi aiheuttaa oireiden pahenemista kompressiopuolella. Pään kompressio ylhäältä voi provosoida kipusäteilyn ja vastaavasti manuaalinen pään nosto (traktio) helpottaa sitä.

Kaularankaoireyhtymän erotusdiagnostiikka

Lähinnä on pyrittävä erottamaan tila jännitysniskaoireyhtymästä, jossa on tyypillinen radiologinen löydös on kaularangan oikoryhti. Yläraajan perifeeriset hermopinteet tuottavat joskus erotusdiagnostisia vaikeuksia, jolloin ENMG-tutkimus on hyödyllinen. Kaularangan välilevytyrä (erottuu magneettikuvissa) aiheuttaa vastaavanlaisen radikulaarisen oireen, ja on tärkein erotusdiagnostinen ongelma. Se on tärkeä erottaa, sillä pitkään oireilleen prolapsin hoitona voi olla leikkaus (ks. myös Kaularangan välilevytyrä).

Kaularankaoireyhtymän hoito ja ennuste

Ensisijaisesti hoitona on fysikaalinen kuntoutus, särkylääkitys ja seuranta.

Potilas tulee yleensä toimeen ajoittaisilla hoitokuureilla ja oikeilla elämäntavoilla.

Kysymykset

  1. 75-v. nainen tulee vastaanotolle vähitellen pahentuneen oikean käden 4-5 sormiin säteilevän niskakivun vuoksi. Ei edeltäviä traumoja. Mitä teet?

Äkillinen kierokaula (Torticollis acuta)

Jan Lassus

Torticolliksen etiologia ja taudinkuva

Kyseessä on kaularangan sairaus, joka vastaa lannerangan alueen noidannuolta (lumbago acuta). Potilaalla on kivulias lihasspasmi, kaularanka pakkoasennossa ja usein pää sivulle kallellaan. Lihasspasmin aiheuttavat syyt lienevät moninaiset kuten lumbagossakin, ja niiksi on esitetty muun muassa nikamien välilevyjen liikahduksia, intervertebraalinivelten subluksaatioita ja muita mekaanisia tekijöitä. Pääosassa tapauksista etiologia on kuitenkin edelleen tuntematon.

Potilaan pää on tyypillisesti kallellaan pakkoasennossa, ja liikkuminen on kivuliasta. Kaulan ja niskan lihakset ovat reflektorisesti jännittyneet.

Torticolliksen diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Anamneesi ja status johtavat helposti taudin jäljille. Natiiviröntgenkuva on syytä ottaa anatomisten vikojen poissulkemiseksi.

Torticollis spastica on muistettava erotusdiagnostisessa mielessä.

Torticolliksen hoito, seuranta ja ennuste

Kevyt fysikaalinen hoito, tukikaulus lyhytaikaisesti, keskivahvat kipulääkkeet sekä lihasrelaksantit muodostavat hoidon perustan. Manipulaatio on vasta-aiheinen.

Mikäli vakavat taustalla olevat sairaudet on poissuljettu, niin varsinaista seurantaa ei tarvita.

Oireet helpottavat hoidolla usein parissa päivässä, joskin residiivit ovat tavallisia.

Kysymykset

  1. Kyseessä on 40-v. mies, joka kodin muuton jälkeen seuraavana aamuna herättyään huomasi pään olevan kallellaan ja niskan kipeä. Ei muista traumoja sattuneen, eikä aikaisemmin ole vastaavaa kokenut. Edellisenä iltana niska oli vielä terve. Mitä teet?

Torticollis spastica

Jan Lassus

Torticollis spastican etiologia

Etiologisia tekijöitä on kuvattu useita erilaisia keskushermoston orgaanisesta viasta aina psyykkisiin syihin. Taustalla olevat syyt eivät ole kuitenkaan koskaan vakavalaatuisia.

Torticollis spastican taudinkuva

Lihakset vetävät potilaan päätä jatkuvasti spastisesti johonkin suuntaan. Sternocleidomastoideus-lihaksen osuus on huomattava ja lihas saattaa jopa hypertrofioitua. Pään kiusallista nykimistä ja nyökkimistä esiintyy useilla.

Torticollis spastican hoito ja ennuste

Perussyyhyn ei pystytä vaikuttamaan hoidoilla (lääkehoito, fysikaalinen, psykoterapia, jne.). Hoidossa tulee siksi keskittyä fysikaaliseen hoitoon ja rentousharjoituksiin. Sternocleidomastoideuksen katkaisua tai halvaannuttamista botulinumtoksiinilla on käytetty joissakin tapauksissa. Nämä hoidot kuuluvat erikoislääkäritasoisiin yksiköihin.

Tila saattaa vuosien kuluessa helpottua itsestään.

Olkapään vaivat

Jan Lassus

Olkapään anatomiaa

Olkapäässä on useita niveliä, joista tavallisimmin vaivoja esiintyy glenohumeraali- ja ac-nivelissä. Glenohumeraalinivel on pallonivel, joka on täysin pehmytkudosten varassa. Näin ollen se tarjoaa laajat liikeradat, mutta on toisaalta samalla herkästi haavoittuva.

Olkavaivojen etiologia

Olkaseutuun kuuluvat olkanivelen ympäristö kaikkine anatomisine rakenteineen. Tällä alueella on useita yleisiä rasitukseen, traumoihin ja degeneraatioon liittyviä kiputiloja.

Olkavaivojen taudinkuva

Tavallisin potilaiden kuvaama oire on kipu koko olkapään alueella (paikantaminen usein vaikeaa), joka monilla säteilee olkavartta pitkin kyynärpäähän. Hauislihasta pitkin säteilevä kipu sen sijaan on spesifimpi oire viitaten bicepsin problematiikkaan. Yösärky viittaa kiertäjäkalvosimen ongelmiin. Narinat ovat olkanivelessä tavallisia, mutta täysin vaarattomia. Merkityksellinen oire sen sijaan on kivulias napsahdus, joka viittaa anatomiseen spontaanisti paranemattomaan vikaan. Olkanivelen löysyys tulee suhteuttaa potilaan muihin niveliin (onko taipumusta hyperlaksiteettiin), selkeä muljahtelu on kuitenkin usein patologinen piirre.

Olkavaivojen diagnostiikka

Olkaseudun diagnostiikka perustuu pitkälle anatomian tarkkaan tuntemukseen sekä kliinisiin testeihin, joilla paikannetaan mahdollisimman tarkkaan vaivan aiheuttaja.

Palpoidaan kaikki olkanivelen rakenteet huolella, inspektoidaan potilas aina ylävartalo riisuttuna ja seurataan potilaan riisuuntumista.

Ajatuksena on selvittää kaikkien kiertäjäkalvosimen neljän lihaksen voima (rotaatiot, abduktio, extensio ja fleksio) sekä määrittää aktiiviset ja passiiviset liikelaajuudet. Kipukaari noston alku- ja keskivaiheessa viittaa subakromiaaliseen vaivaan ja ylävaiheen ac-nivelen ongelmiin. Stabiliteetti arvioidaan apprehens- (pt seisomassa tai istumassa käännetään olkaniveltä ulkorotaatioon ja extensioon 90° abduktiossa) ja relokaatio- (pt selinmakuulla nostetaan humerusta eteenpäin) testein.

Kipukaari olkanivelessä. Kipukaarta tutkittaessa potilas abdusoi olkanivelen, ja ilmoittaa kivuliaan kohdan.
Kipukaari olkanivelessä. Kipukaarta tutkittaessa potilas abdusoi olkanivelen, ja ilmoittaa kivuliaan kohdan.

Kiertäjäkalvosinvaurio on keski-ikäisten ja vanhempien tauti, joka syntyy ilman traumaa tai vähäisellä vammaenergialla degeneroituneeseen jänteeseen. Nuoremmilla vaaditaan kunnon tapaturma. Oireena on kipu ja löydöksenä heikkous sekä jäykkyys.

Instabiliteetti on aina trauman aiheuttama, ja toistuvissa sijoiltaanmenoissa vammaenergia voi nuorellakin olla hyvin vähäinen (esim. paidan päällepukeminen).

Supraspinatus- ja biceps- tendiniitit ovat usein rasitusperäisiä, ja ilmenevät liikkeen pahentamana kipuna ko. jänteiden kohdalla (ks. Supraspinatustendiniitti). Subakromiaalibursiitti aiheuttaa myös tyypilliset oireet (kova lateraalinen kipu ja selkeä kipukaari), jotka on kuvattu myöhempänä.

Deltoideus-lihaksen halvaus johtuu axillaris-hermon vaurioitumisesta (trauma, tuumori, iatrogeeninen leikkauksessa). Potilaalta puuttuvat useimmat olkanivelen liikkeet (vertaa terveeseen olkapäähän).

Mikäli potilaan kuvaama kipu säteilee selkeästi jo kaularangasta asti ja/tai kyynärpään distaalipuolelle on syytä poissulkea kaularankaperäiset sairaudet. Kaularangan natiiviröntgenkuva ja tietyt provokaatiotestit (kaularangan kompressio) antavat usein diagnostisen lisäavun.

Syynä ilman traumaa alkaneeseen kovaan lyhyt- tai pitkäkestoiseen olkanivelen kipuun ja passiiviseen olkanivelen liikerajoitukseen on useimmiten ns. jäätynyt olkapää ("frozen shoulder", periarthritis humeroscapularis, capsulitis adhaesiva).

Olkavaivojen hoito

Hoito perustuu etiologiaan. Selkeiden anatomisen vian omaavien olkapäävaivojen hoito on nykyään enenevästi operatiivinen vanhemmissakin potilasryhmissä, johtuen tähystys- ja leikkausmenetelmien nopeasta kehityksestä. Useimmissa vaivoissa voi ja kannattaa kuitenkin ensisijaisesti koettaa konservatiivista hoitoa.

Olkavaivaisen potilaan seuranta

Olkapään kivuissa kannattaa ainakin kerran ohjelmoida natiiviröntgenkuva ja kontrollikäynti tämän jälkeen. Tarkempi seurantaohjelma riippuu vamman tai vaivan laadusta.

Olkavaivojen ennuste

Useimmiten ennuste olkapäänvaivoissa on hyvä. Mikäli oireet pitkittyvät yli 3 kuukauden kasvaa tarve operatiivisille hoidoille selvästi. Tarkka ennuste määräytyy potilas- ja tautikohtaisesti.

Kysymykset

  1. 45-v. mies tulee vastaanotolle ilman traumaa tai poikkeavaa rasitusta pikku hiljaa alkaneen olkapääkivun vuoksi. Kipu säteilee lateraalisesti deltoideuslihaksen insertioseutuun. Liikuttelu pahentaa vaiva, mutta yösärky on pahinta. Mitä teet?

Subakromiaalibursiitti

Jari Salo

Subakromiaalibursiitin etiologia ja taudinkuva

Syy akuutin subakromiaalibursiitin (bursitis subacromialis) taustalla jää useimmiten epäselväksi, mutta olkanivelen ylimääräinen rasitus saattaa altistaa vaivalle.

Kun akromionin alapuolinen bursa tulehtuu aiheutuu potilaalle kova paikallinen kipu. Taudinkuva ja -alku on yleensä melko raju. Olkanivel tulee voimakkaan liikutteluaraksi. Itse bursa saattaa olla palpaatioarka ja turvotakin.

Subakromiaalibursan sijainti.
Subakromiaalibursan sijainti.

Subakromiaalibursiitin diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Taudin nopeus ja rajuus helpottavat diagnostiikkaa. Olkanivelen passiivinen liikelaajuus on normaali, jos sen vain pystyy kivulta tutkimaan, mutta aktiiviliikkeet ovat kivun jäykistämät. Voimat ovat kivun rajoissa normaalit.

Purulentti bakteeriperäinen tulehdus olkanivelessä voi antaa yhtä rajun taudinkuvan, mutta siihen liittyy tavallisesti yleisoireita ja infektioparametrien kohoaminen. Supraspinatustendiniitti alkaa yleensä hitaammin ja asteittain. Kiertäjäkalvosimen repeämä aiheuttaa kivun lisäksi selvä heikkouden rikkoutuneen jänteen toiminnassa.

Subakromiaalibursiitin hoito ja ennuste

Paikallinen glukokortikoidi-puudute-injektio on tehokas hoito vaivaan. Pistos on diagnostinen ja kuratiivinen ja voidaan tarvittaessa toistaa. Tulehduskipulääkkeet antavat myös hyvän avun. Rauhallinen mobilisaatio sallitaan kivun rajoissa potilaalle heti. Subakromiaalibursiitin ennuste on hyvä.

Supraspinatustendiniitti

Jan Lassus

Supraspinatustendiniitin etiologia

Ylemmän lapalihaksen (m. supraspinatus) jänne turpoaa pienten repeämien, ylirasituksen tai degeneraation pohjalta, ja jää ahtaalle humeruksen tuberculum majuksen ja akromionin väliseen tilaan.

Akromionin alainen tila voi ahtautua tai kipeytyä monesta syystä (akromionin anatominen muoto, bursiitti tai supraspinatus-tendiniitti).
Akromionin alainen tila voi ahtautua tai kipeytyä monesta syystä (akromionin anatominen muoto, bursiitti tai supraspinatus-tendiniitti).

Supraspinatustendiniitin taudinkuva

Kipu ilmenee tavallisesti, kun potilas abdusoi olkavarttaan (45-160° abduktio eli sivunosto pahin. Kivun potilas paikantaa lateraalisesti. Vaivaan voi liittyä myös leposärkyä.

Supraspinatustendiniitin diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Diagnoosi perustuu kipukaarioireen osoittamiseen. Kipu lisääntyy, kun liikettä vastustetaan. Lateraalisesti akromionin alla tai tuberculum majuksen kohdalla on selkeä palpaatioarkuus (vertaa terveeseen puoleen). Natiiviröntgenkuva saattaa osoittaa kalkkikertymiä jänteessä, jos tulehdus on kestänyt pitkään. Kaikukuvaus on liian tekijäriippuvainen tutkimus olkavaivoissa, joten diagnoosin ollessa epäselvä on tehtävä MRI (mielellään nivelensisäisellä varjoaineella tehostettuna).

Subakromiaalibursan tulehdus aiheuttaa vastaavanlaisia oireita. Supraspinatus-jänteen ruptuurassa todetaan selvä sivunoston heikkous. Kaularankaperäiset sairaudet on myös tarvittaessa poissuljettava.

Supraspinatustendiniitin hoito ja ennuste

Lievät tapaukset rauhoittuvat usein lyhytaikaisella levolla. Potilaan tulee välttää kipua provosoivia liikkeitä, mutta on syytä tehdä kuitenkin alusta asti passiivisia liikelaajudet säilyttäviä harjoituksia. Usein yläraajalla voi työskennellä ala-asennossa. Fysikaalinen hoito on usein tarpeetonta, mutta jos sellaista koetetaan, niin liikkeiden tulee olla rauhallisia ja alkuun kuormittamattomia. Olkanivel jäykistyy herkästi. Lyhyt tulehduskipulääkitys on usein avuksi. Paikallinen lateraalisesti annettu glukokortikoidi-puudute injektio antaa nopean ja tehokkaan avun, mikäli kyseessä on subakromiaalibursiitti. Tämä em. lääketesti on hyvä erotusdiagnostinen apu.

Supraspinatustendiniitin prognoosin määrää taustalla oleva syy. Pitkittynyt tendiniitti voi altistaa jänteen repeämälle. Useimmat potilaat paranevat kuitenkin hyvin.

Kysymykset

  1. Kyseessä on 50-v. mies, jonka aiemmin terve olkapää kipeytyi spontaanisti. Pt on huomannut sivulle noston pahentavan voimakkaasti kipua, joka lokalisoituu olkapään lateraaliosaan. Yleisoireita ei ole ollut. Mitä teet?

Supraspinatusruptuura

Jan Lassus

Supraspinatusruptuuran etiologia

Supraspinatusjänne saattaa revetä joko puhtaan trauman (nuoret) tai degeneraation (vanhemmat potilaat) pohjalta.

Supraspinatusruptuuran taudinkuva

Olkanivelen abduktio (sivunosto) on heikentynyt, kivulias tai ei onnistu lainkaan. Yleisin oire on kuitenkin kipu ja etenkin yösärky. Muut olkanivelen liikkeet voivat myös heikentyä ja jäykistyä kivun vuoksi.

Supraspinatusruptuuran diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Tyypillisessä tapauksessa potilas ei pysty aloittamaan olkavarren abduktiota. Yläasennossa nosto voi onnistua, koska deltoideus-lihas alkaa toimia yli 90° jälkeen. Passiivinen liike puolestaan on nivelessä normaali. Natiiviröngenkuvaus poissulkee murtumat, luksaatiot ja muut luuperäiset vaivat. Varjoainetehosteisella MRI-tutkimuksella ruptuura diagnosoidaan ja gradeerataan luotettavasti.

Kiertäjäkalvosimen muut vaivat ja vammat sekä bicepsin sairaudet ovat merkittäviä poissulkumielessä.

Supraspinatusruptuuran hoito ja ennuste

Nuorten ja työikäisten jännerepeämä kannattaa korjata operatiivisesti (kolmen kuukauden sisällä vaivojen alusta). Vanhemissakin ikäryhmissä operatiivinen hoito tarjoaa useimmiten parhaan kivun hoidon ja toimintakyvyn, mutta alkuun voidaan koettaa konservatiivisella hoidolla, johon kuuluu fysioterapia ja kipulääkitys.

Osa vanhemmista potilaista ja osittaisista repeämistä kuntoutuu hyvin konservatiivisella hoidolla. Toisaalta osalla näistä potilaista oireet kroonistuvat. Totaalirepeämät paranevat hyvin operatiivisella hoidolla.

Kysymykset

  1. Kyseessä on 48-v. mies, jonka olkapää on kipeytynyt pikku hiljaa ilman edeltävää traumaa. Särky tuntuu lateraalisesti ja on pahinta öisin. Vähitellen olkapää on ruvennut jäykistymään ja särky on lisääntynyt. Mitä teet?

Periarthritis humeroscapularis

Jari Salo

Periarthritis humeroscapularis -taudin määritelmä

Kyseessä on olkaniveltä ympäröivien kudosten tulehdus, joka aiheuttaa liikerajoitusta ja kipua. Taudista käytetään myös nimeä adhesiivinen kapsuliitti (capsulitis adhaesiva). Nimi kuvaa sairautta hyvin, samoin kuin englanninkielinen nimi frozen shoulder eli "jäätynyt olkapää".

Periarthritis humeroscapularis -taudin etiologia

Taudin taustalla oleva perussyy on tuntematon, mutta ilmeisesti kyseessä on etiologialtaan monisyinen sairaus. Sitä esiintyy ainoastaan olkanivelessä.

Periarthritis humeroscapularis -taudin kliininen kuva

Olkanivelen kapseli kutistuu ja nivelontelon tilavuus pienenee murto-osaan alkuperäisestä. Kapselin kutistumisesta ja liimautumisesta humeruksen päähän seuraa jäykkyys kaikkiin liikesuuntiin. Useat sairaudet voivat laukaista periartriittiprosessin (trauma, supraspinatustendiniitti, sydäninfarkti, torakotomia jne.). Olkanivelen kipu ja särky ovat ensimmäiset tyyppioireet, jonka jälkeen kehittyy liikerajoitus.

Periarthritis humeroscapularis -taudin diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Diagnoosi perustuu olkanivelen passiivisen liikerajoituksen osoittamiseen ja selkeään anamneesiin. Natiiviröntgenkuva on normaali.

Traumojen jälkeen kehittyvä kapselikontraktuura ei välttämättä kuitenkaan ole periartriitti, vaan normaali immobilisaatiosta aiheuva jäykkyys. Myös kova kipu olkanivelessä voi estää liikkeen ja antaa vaikutelman kapselin kutistumisesta (usein passiiviset liikelaajuudet säilyvät).

Periarthritis humeroscapularis -taudin hoito ja ennuste

Taudin alkuvaiheessa annetaan potilaalle keskivahvoja kipulääkkeitä ja aloitetaan maltillinen fysioterapia. Narkoosissa tapahtuvaa olkanivelen mobilisaatiota voidaan käyttää hoitoresistenteissä tapauksissa. Toimenpide on hyvä suorittaa vasta taudin edettyä kivuttomaan, mutta jäykistyneeseen vaiheeseen.

Usein pitkällisen hoidon jälkeen olkapää paranee täysin. Diabeetikoilla sairauden kesto voi olla kaksinkertainen ei-diabeetikoihin verrattuna, mutta heilläkin ennuste on hyvä.

Kysymykset

  1. Kyseessä on 40-v. nainen, jonka olkapää kipeytyi ilman edeltäviä traumoja tai poikkevia rasituksia. Olkapää alkoi sitten jäykistyä kaikkiin liikesuuntiin, ja kipu vain yltyi. Mitä teet?

Bicepstendiniitti

Jari Salo

Anatomia on kuvattu edellä jänteen repeämän yhteydessä. Jänne voi käytön tai vamman myötä ärtyä sulkuksessaan tai luksoitua tästä ulos. Molemmissa tilanteissa alueen inflammaatio ja hankaus provosoivat potilaalle olkapään etuosan kivut jotka pahenevat nimenomaan supinaatiossa ja vastustetussa kyynärpään fleksiossa. Kiertäjäkalvosimen testit ovat negatiiviset. Diagnostiikassa auttaa ultraäänitutkimus, jossa ko. jännealue näkyy hyvin. Hoitona on ensisijaisesti oireita tuottavan rasituksen välttäminen ja anti-inflammatorinen lääkitys. Mikäli jänne jatkuvasti luksoituu sulkuksestaan voidaan operatiivista hoitoa harkita.

Proksimaalinen bicepsjänteen katkeaminen

Jari Salo

Hauislihaksen pitkän pään jänne kulkee olkapäässä humeruksen etupinnalla ja kiinnittyy olkanivelen sisään. Iän myötä jänne degeneroituu ja voi revetä tavanomaisenkin voimanponnistuksen yhteydessä. Tällöin hauislihas vetäytyy osin distaalisuuntaan ("Kippari-Kalle -muodostuma"), mutta lihaksen toisen osan proksimaalikiinnitys korppilisäkkeeseen säilyy. Seurauksena on kyynärvarren koukistusvoiman ja supinaatiovoiman aleneminen noin 10-15 %. Diagnoosi on usein kliinisesti selvä, ja hoito on pääasiassa konservatiivinen. Suurin osa potilaista paranee 4-6 viikossa oireettomiksi, eikä lievällä voiman vähenemisellä ole usein merkitystä. Jos potilaalla on tarve säilyttää mahdollisimman hyvä voima, on syytä harkita operatiivista hoitoa, jossa jänne kiinnitetään sulkukseensa.

Deltoideuspareesi

Jari Salo

Kainalohermo (nervus axillaris) kulkee humeruksen proksimaalipään alueella ja saattaa vaurioitua esimerkiksi olkanivelen luksaation yhteydessä. Vaurion seurauksena potilaalta puuttuu olkapään abduktio- ja ulkokiertovoima. Deltoideuslihaksia palpoiden voi abduktioyrityksen yhteydessä todeta lihassupistuksen puuttumisen vauriopuolelta. Erotusdiagnostiikassa on syytä huomioida laajempi plexus brachialiksen vamman mahdollisuus, samoin kiertäjäkalvosimen repeämä.

Vamma on useimmiten hiljalleen toipuva hermon venytysvamma, joten hoidossa on tärkeää huolehtia sairastamisaikana olkanivelen liikelaajuuksien ylläpidosta. Harvoin kyseessä on hermon totaalirepeämä, jolloin kirurginenkin korjaus voi tulla kyseeseen.

Thoracic outlet -oireyhtymä

Jan Lassus

TOS:n etiologia

Thoracic outlet -oireyhtymä (thoracic outlet syndrome, TOS) syntyy plexus brachialiksen hermorunkojen, solisvaltimon tai solislaskimon joutuessa puristukseen rintakehän yläaukeamassa kumaran ryhdin tai mekaanisten tekijöiden vuoksi. Puristuksen asteesta ja sijainnista riippuen syntyy erilaisia yläraajaoireita. Kompressio voi syntyä esim. solisluun ja ensimmäisen kylkiluun väliin tai tietyt anatomiset anomaliat (kaulakylkiluut ja niistä lähtevät juosteet, a. subclavian epätavallinen kulku m. scalenus anteriorin läpi) voivat altistaa vaivalle.

OS:n taudinkuva

Oireilu tulee pääosin hermojen ja vain vähän verisuonien taholta (kipuja yläraajoissa, parestesioita sormissa, vasomotorisia oireita, käsien pikkulihasten heikkoutta). Erilaiset kivut ja puutuminen yläraajassa ovat tavallisimmat oireet (tavallisesti ulnaarisesti). Lisäksi monilla potilaista esiintyy vasomotorisia oireita. TOS:iin liittyy joskus myös yläraajan verisuonten trombooseja.

TOS:n diagnostiikka

Taudin diagnostiikka voi joskus olla todella vaikeaa. Diagnoosi perustuukin paljolti tiettyjen kaularankaperäisten sairauksien poissulkuun ja osin potilaan habitukseen (kuten huono ryhti ja roikkuvat hartiat).

Adsonin testi voi olla avuksi diagnostiikassa (potilas hyperekstensoi niskaansa, kiertää päätään parestesian puolelle, vetää keuhkot täyteen ilmaa ja pidättää hengitystä ja tutkija pitää potilaan kättä potilaan sivulla ja koettaa koko ajan radialispulssia). Positiivinen löydös ilmenee parestesiana ja pulssi harvenemisena tai häviämisenä ranteesta. Testi on kuitenkin positiivinen varsin usein terveilläkin henkilöillä.

Verisuonia voidaan tutkia ultraäänellä. ENMG ei anna selkeää tulosta, sillä potilaiden hermo-oireet ovat ainoastaan toiminnallisia.

TOS:n erotusdiagnostiikka

Kaularanka- (syndroma cervicale) ja jännitysniska-peräiset sairaudet tulee ensisijaisesti poissulkea (molemmat selkeästi yleisempiä kuin TOS). Myös perifeeriset n. medianuksen ja n. ulnariksen hermopinteet on muistettava huomioida.

TOS:n hoito ja ennuste

Hoitolinja on alkuun konservatiinen (fysikaalinen). Myös ergonomiset asiat (työ- ja istuma-asennot) korjataan oikeaoppisiksi. Kirurginen hoito tulee kyseeseen joissakin tapauksissa.

Hoitotulokset ovat vaihtelevia. Hoidon tulosten arviointia vaikeuttaa oireyhtymän diagnostiikan vaihtelevuus sekä käsitteiden sekavuus.

Olecranonbursiitti

Jari Salo

Olecranonbursiitti.
Olecranonbursiitti.

Kyynärpäässä olecranonin kohdalla ihonalaiskudos on ohut. Alueen tyynymäinen turvotus johtuu yleensä bursiitista, joka on luonteeltaan joko bakterielli tai ei-bakterielli. Ensin mainitussa on usein mukana alueen ihorikko, esimerkiksi hiekalle kaatumisen seurauksena. Jälkimmäisessä voi taustalla olla alueen poikkeava hankaus tai iskuärsytys, jolloin bursa reagoi nesteilemällä. Lisäksi on syytä muistaa että olecranonbursiitti voi liittyä reumaattisiin tiloihin.

Olecranonbursiitin oireet ja diagnoosi

Potilaalla on selkeä tyynymäinen turvotus olecranonin alueella. Epäselvissä tapauksissa bakterielli tulehdus on syytä poissulkea tarvittaessa vaikka punktionäyttein.

Olecranonbursiitin hoito

Bakteriellissa bursiitissa saattaa kehittyä septinenkin tila, ja hoito on syytä kohdistaa stafylokokkeihin kunnes viljelyvastaus on tiedossa. Ei-bakteriellissa tilanteessa voidaan bursa punktoida ja injisoida siihen glukokortikoidia. Molemmissa tapauksissa alueen rauhoittaminen liikkeiltä on tärkeää. Mikäli tilanne ei rauhoitu, joudutaan harkitsemaan bursan inkisiota tai poistoa.

Lateraaliepikondyliitti

Jari Salo

Tämä yleisemmin tenniskyynärpäänä tunnettu tila on ranteen ekstensoreitten proksimaalisen kiinnityskohdan ylirasitusoireisto. Lähinnä affisioituu m. extensor carpi breviksen (ECRB ) alue. Tilanteelle altistaa usein yksitoikkoinen työliike tai jatkuva rasitus jossa ranne pidetään staattisesti ekstensiossa.

Huomattavasti tenniskyynärpäätä harvinaisemmassa myös heittäjän kyynärpäänä ja golfkyynärpäänä tunnettussa mediaaliepikondyliitissä, etiologia ja oirekuva on samankaltainen kuin tenniskyynärpäässäkin, mutta oireileva alue on ranteen fleksoreiden kiinnityalueella mediaaliepikondyylissä.

Olecranonbursiitti.
Olecranonbursiitti.

Lateraaliepikondyliittin oireet ja diagnoosi

Oireet tulevat aluksi esiin rasituksessa, mutta potilaan on useinkin vaikea paikantaa alkuvaiheessa tarkkaa anamnestista kipukohtaa. Usein yläraaja koetaan voimattomaksi erityisesti puristusotetta vaativissa tehtävissä. Diagnoosissa palpaatiolöydös ja testiliikkeet ovat keskeisiä. Aristus paikantuu lateraalisen epikondyylin etupuolelle. Kipu pahenee passiivisessa venytyksessä kyynärvarsi ojennettuna, ranne fleksiossa ja käsi pronaatiossa. Tästä asennosta vastustettu ranteen ekstensio provosoi kivun insertiokohtaan. Natiiviröntgenkuvalla voidaan lähinnä poissulkea radiuksen pään alueen artroottiset muutokset.

Lateraaliepikondyliitti hoito

Hoito on ensisijaisesti konservatiivinen. Oireita aiheuttavan työ- tai urheilusuorituksen välttäminen, ranteen lievään ekstensioon tukeva lasta sekä anti-inflammatorilääkitys rauhoittavat yleensä tilanteen. Mikäli oireisto ei tällä rauhoitu, voidaan ECRB-insertion ympärille injisoida kortisonipuuduteliuosta. Osa tapauksista on varsin pitkään oireilevia ja uusiutumisia esiintyy usein. Operatiivista hoitoa on syytä harkita vasta mikäli konservatiivinen hoito ei reilussa puolessa vuodessa tuota tulosta.

Rannekanavaoireyhtymä

Jari Salo

Keskihermo (Nervus medianus) kulkee rannekanavassa yhdessä sormien koukistajajänteiden kanssa. Jännetuppien paksuuntuminen esimerkiksi toistuvan rasituksen myötä vie tilaa, jolloin hermo jää helposti koukistajien pidäkesiteen (transversaaliligamentin) alta kulkiessaan puristuksiin. Rasituksen lisäksi muita etiologisia tekijöitä ovat mm. reuma, diabetes, kilpirauhassairaudet sekä rannevammojen jälkitilat. Samoin kylmätyö altistaa rannekanavaoireilulle. Usein potilas on keski-ikäinen tai vanhempi nainen.

Rannekanavaoireyhtymän oireet ja diagnoosi

Potilaalla on I-III sormien puutumista ja pistelyä sekä pidemmälle menneessä tilanteessa ongelmia käden hienomotoriikan ja puristusotteen kanssa. Oireisto on pahimmillaan yöllä ja aamulla. Usein kipu tuntuu koko yläraajan alueella, eikä potilas välttämättä anamnestisesti pysty itse yhdistämään oiretta rannetasoon. Löydöksinä esiintyy kosketustunnon alenemaa medianuksen hermotusalueella, pinsettiotteen heikkoutta ja mahdollisesti thenaralueen atrofiaa. Tinellin kokeessa (<a href="TFA_03tules.html#1037930">kuva 3.6) provosoituvat säteilyoireet ja Phalenin testissä ranteen pitkäkestoisessa fleksiossa (noin 60 s) medianusalueen sormet puutuvat. Erotusdiagnostisesti on syytä huomoida kaularankatason hermojuurien puristusoireet, sekä harvemmin mukana oleva pronator teres -tason puristus. Nämä selviävät ENMG-tutkimuksessa.

Rannekanavaoireyhtymässä Tinellin koe provosoi kipusäväytykset n. medianuksen hermotusalueelle.
Rannekanavaoireyhtymässä Tinellin koe provosoi kipusäväytykset n. medianuksen hermotusalueelle.

Rannekanavaoireyhtymän hoito ja ennuste

Konservatiivinen hoito tähtää turvotuksen vähentämiseen rannekanavan alueella vähentämällä rasitusta ja tukemalla ranne yölastalla lievään ekstensioon. Anti-inflammatorilääkitys tuo toisinaan apua. Operatiivinen hoito on indisoitu ENMG:llä varmennetuissa tapauksissa joissa oireisto on hankala tai aiheutuu sensomotorisia puutoksia. Leikkauksessa transversaaliligamentti katkaistaan jolloin hermo vapautuu puristuksesta. Leikkaustulokset ovat hyvät.

Syndroma Guyon

Jari Salo

Ulnaarihermo kulkee ranteen alueella os pisiformen ja hamulus ossis hamatiksen välistä ns. Guyonin kanavassa yhdessä arteria ulnariksen kanssa. Hermo voi joutua tässä puristukseen trauman, pehmytkudosmuutoksen tai poikkeavan työliikkeen seurauksena. Oireina kehittyy ulnaarialueen puutuneisuutta ja tuntoalenemaa sekä lihasheikkoutta. Diagnostiikassa saatetaan tarvita ENMG-tutkimusta vauriotason varmistamiseksi. Hoitona on ensisijaisesti lepo ja tukilasta. Tarvittaessa glukokortikoidi-injektio tai operatiivinen hoito voi tulla kyseeseen pitkittyneissä tai neurologisia puutoksia aiheuttavissa tilanteissa.

De Quervainin tenosynoviitti

Jari Salo

De Quervainin stenosoivassa tenosynoviitissa abductor pollicis longus ja extensor pollicis brevis -lihasten jännetupet ärsyyntyvät ranteen selkäpuolella anatomisesta nuuskakuopasta proksimaalisuuntaan.

De Quervainin tenosynoviitti.
De Quervainin tenosynoviitti.

De Quervainin tenosynoviitin oireet ja diagnoosi

Potilaalla on toistuvan rasituksen seurauksena aluksi jännealueen kipuilua joka saattaa pahentua levossakin tuntuvaksi. Jänteiden ympäryskudokset ovat turvoksissa ja aristavat palpaatiota. Peukalon fleksio ja abduktio ranteen ollessa ulnaarideviaatiossa provosoivat jänteiden venytyksen myötä oireet. Erotusdiagnostisesti on syytä huomioida ranteen alueen nivelrikko sekä mahdolliset vamman jälkeiset instabiliteetti ja pikkuluiden alueen oireet.

De Quervainin tenosynoviitin hoito

Hoito on ensisijaisesti konservatiivinen. Lastaimmobilisaatio, anti-inflammatorilääkitys ja tarvittaessa kortisoni-injektio jännetuppialueelle. Tällöin on syytä varmistua ettei injektio mene jänteeseen. Mikäli vaiva hoidosta huolimatta oireilee itsepintaisesti, on syytä konsultoida kirurgista yksikköä mahdollisesta operatiivisesta hoidosta.

Ganglio

Jari Salo

Ganglio on kystamainen ohutseinäinen useimmiten yksilokeroinen pullistuma, joka sijaitsee tyypillisimmin ranteen dorsaalipinnalla. Muita harvinaisempia paikkoja ovat ranteen volaaripuoli sekä kämmenalue. Ganglion sijaitsee tyypillisesti aivan nivelen tai jännetupen läheisyydessä ja on usein melko kova. Sen sisältö on kirkasta, juoksevaa tai hyytelömäistä nestettä, joten tarvittaessa transilluminaatio varmistaa diagnoosin. Etiologia on avoin.

Ganlion carpi tyyppipaikassassaan ranteen dorsaalipuolella.
Ganlion carpi tyyppipaikassassaan ranteen dorsaalipuolella.

Ganglion hoito

Hoitona on ensisijaisesti ganglion tyhjennys riittävän suurella neulalla. Tilalle ruiskutetun kortisonin tehosta on ristiriitaista tietoa. Myös pelkkä ganglion rikkoutuminen pehmytkudoksiin poistaa tilapäisesti muutoksen, mutta uusimisriski kummassakin hoitomuodossa on olemassa. Jos ganglio uusii jatkuvasti, tai se saa aikaan hermokompressio-oireita, on operatiivinen hoito indisoitu. Siinä pyritään poistamaan ganglio kokonaisuudessaan, mutta uusimisriski on operatiivisessakin hoidossa olemassa.

Dupuytrenin kontraktuura

Jari Salo

Dupuytrenin kontraktuurassa kämmenen aponeuroosi paksuuntuu ja kuoroutuu lyhyemmäksi aiheuttaen sormien (etenkin pikkusormen ja nimettömän) koukistumisen MCP- ja PIP-nivelistä sekä ekstension rajoittumisen. Taudin etiologia on avoin, mutta niin traumoilla kuin perinnöllisilläkin tekijöillä on arveltu olevan merkitystä taudin synnyssä. Suurin osa potilaista on miehiä ja tauti ilmaantuu useimmiten 40-60 vuoden iässä.

Dupuytrenin kontraktuura.
Dupuytrenin kontraktuura.

Dupuytrenin kontraktuuran oireet ja diagnoosi

Tauti alkaa useimmiten neljännen kämmenluun distaalipään alueelta, jossa on nähtävissä ja palpoitavissa ihossa kiinni oleva nodulus. Taudin edetessä paksuuntuma laajenee muualle kämmenalueelle ja vetää samalla sormien MCP- ja PIP-niveliä fleksioon. Taudinkuva on aggressiivisempi niissä tapauksissa, joissa oireet alkavat alle 40 vuoden iässä, käsittävät radiaalisetkin sormet, potilas omaa sukurasitteen, tai kyseessä on ektooppinen tilanne jossa myös jalkapohjat ja/tai miehillä penis ovat affisioituneet.

Dupuytrenin kontraktuuran hoito

Hoitona alkuvaiheessa on aktiivinen sormien ja kämmenalueen venyttely, jolla taudin kulkua voidaan hidastaa. Pidemmälle ehtineissä tilanteissa kirurginen hoito on ainoa vaihtoehto. Siinä paksuuntunut aponeuroosi poistetaan. Mikäli sorminiveliin ei ole ehtinyt kehittyä sekundaarisia liikerajoituksia, on leikkauksella saatava hyöty hyvä.

Tietzen oireyhtymä

Jan Lassus

Tietzen oireyhtymän etiologia

Tila on etiologialtaan edelleen tuntematon. Rintakehän toiminnallinen ylirasitus on mahdollinen altistava tekijä (useat potilaista rasittavat työssään yläraajojaan).

Tietzen oireyhtymän taudinkuva

Kyseessä on benigni oireyhtymä, joka aiheuttaa kivuliaan turvotuksen yhteen tai useampaan kylkiluun rustoon (yleensä 2. costa). Vaiva on tyypillisesti ei-bakterielli ja toispuoleinen. Rasituksen provosoimaa kipua rintakehällä on useilla. Myös turvotusta voi ilmaantua kipukohtaan.

Tietzen oireyhtymän diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Anamneesi ja status ohjaavat oikeille jäljille. Radiologia ja biopsia auttavat vain erotusdiagnostisessa mielessä.

Harvinaisina erotusdiagnostisina tauteina kysymykseen tulevat tuberkuloosi tai tuumori (eivät yleensä lokalisoidu ruston alueelle). Sternoklavikulaarinivelen reumaattiset ja artroottiset muutokset näkyvät röntgenkuvissa.

Tietzen oireyhtymän hoito ja ennuste

On tärkeää korostaa potilaalle vaivan hyvänlaatuisuutta sen pitkäkestoisuudesta huolimatta. Fysikaalista hoitoa voi yrittää (lämpö). Puudutus-glukokortikoidi-injektioista on harvoin apua. Tulehduskipulääkkeet ja lepo tehoavat potilaan oireisiin yleensä hyvin.

Tila saattaa kestää pitkään, mutta omaa hyvän spontaaniparanemistaipumuksen.

Kysymykset

  1. 35-v. naiselle ilmaantui kivulias sukkulamainen patti rintakehän yläosaan lähelle sternumia ilman edeltäviä traumoja tai rasituksia. Mitä teet?

Diaphragma pelvis spastica

Jan Lassus

Etiologia

Vaiva on syntymekanismin ja oireiden osalta verrattavissa "tension neck" -oireyhtymään. Synonyyminä käytetään levator ani spasmi -syndrooman nimeä. Yleisen jännitystaipumuksen seurauksena potilaalle syntyy lantionpohjan lihasten jatkuva, kivulias spasmitila. Huono työ- ja istumaergonomia altistaa vaivalle.

Taudinkuva

Potilailla on diaphragma pelviksen (lantionvälipohjan lihasten) krooninen kivulias spasmi. Oireina esiintyy vatsanpohjan, perineumin, peräaukon, häntäluun ja joskus jopa reisien sisäpintojen seudun epämääräisiä kipuja ja muita tuntemuksia. Kivut voivat häiritä unta. Stressi pahentaa oireita. Osalla potilaista on lisäksi yhdyntäkipuja.

Diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka

Diagnoosi tehdään tuseeraamalla peräsuolen kautta (lantionpohjan lihaksissa selkeä jännitystila ja arkuus kipualueella). Häntäluun palpoiminen ja liikuttelu on puolestaan kivutonta. Useille potilaille jää tutkimuksen jälkeen voimakas jälkikipu 5-15 minuutin ajaksi.

Muut anogenitaalialueen kipuja aiheuttavat sairaudet (kasvain, Chronin tautit, koliitti, prolapsi, anaaliabsessi, anaalifissuura, perianaalihematooma, anaalikanavan stenoosi, peräpukamakipu), on poissuljettava (anamneesi ja status). Toisaalta useilla potilailla on samanaikaisesti toinen saman alueen sairaus (krooninen prostatiitti, interstitiaalinen kystiitti, jne.). Tarvittaessa on syytä konsultoida urologia, gynekologia, gastroenterologia, fysiatria tai muutoin lantion alueen sairauksiin perehtynyttä lääkäriä.

Hoito ja ennuste

Pyritään hoitamaan taudin aiheuttanut etiologinen syy, jos se pystytään diagnosoimaan. Fysikaalinen hoito on usein tehokasta. Lääkehoidoksi voidaan kokeilla tulehduskipulääkkeitä (suppoina) ja lihasrelaksantteja. Hoito tehoaa yleensä hyvin, mutta tila uusii valitettavan herkästi.

Meralgia paresthetica

Jari Salo

Nervus cutaneus femoralis lateralis -hermo on L2-L3 tason sensorinen hermohaara. Se kulkee inguinaaliligamentin tasolla spina iliaca anterior superiorin alamediaalipuolelta joko ligamentin läpi tai alta. Jos hermo jää tässä pinnetilaan, aiheutuu potilaalle reiden ulkosyrjään paikantuva kiputila ilman motorisia puutoksia. Altistavina tekijöinä ovat lihavuus, loppuraskaus, sekä hermon kulkualueen toimenpiteet. Motoristen- tai refleksipuutosten löytyminen viittaa vahvasti muuhun hermo-oireita aiheuttavaan syyhyyn. Vaivaa esiintyy myös molemminpuolisena.

Meralgia paresthetican kipualue ja n. cutaneus femoriksen kulkureitti. Kortisoni-injektio tulee antaa ympärän osoittamalle alueelle.
Meralgia paresthetican kipualue ja n. cutaneus femoriksen kulkureitti. Kortisoni-injektio tulee antaa ympärän osoittamalle alueelle.

Meralgia paresthetican oireet ja diagnostiikka

Tyypillinen kipu, joka pahentuu lonka korostetussa ekstensiossa polven ollessa koukistettuna, palpaatioarkuus pinnekohdassa sekä diagnostinen puudutus johtavat diagnoosiin. Erotusdiagnoosissa on syytä pitää mielessä lanneselän yläosan juurioireen mahdollisuus sekä lonkkanivelen patologia.

Meralgia paresthetican hoito

Kortisonipuuduteinjektio pinnetasoon voi sinällään riittää hoidoksi. Tarvittaessa hermo voidaan vapauttaa operatiivisesti, jolloin oire helpottaa nopeasti. Leikkaustulokset ovat hyvät.

Trochanterbursiitti

Toisinaan potilalla on itsepintaista lonkkaseudun kipua, joka pahenee lonkan liikkeissä mutta nivelen sisäistä tai selkäperäistä syytä ei oireistolle ole osoitettavissa. Mikäli kipu paikantuu palpaatiossa nimenomaan trokanteralueen päälle, on kyseessä alueen bursan ärtyminen poikkeavan rasituksen tai muun syyn johdosta. Hoitona riittää useimmiten kortisonipuuduteinjektio bursa-alueelle, jolloin kivun pitäisi puudutteen ansiosta helpottaa nopeasti. Mikäli vaiva pitkittyy voi injektion vielä uusia. Hoitoresistenteissä tilanteissa alueelle kehittyy jatkuva ärsytystila, jolloin harvoissa tapauksissa ainoa hoito on lopulta bursan operatiivinen poisto.

M. semimembranosuksen insertion kiputila

M. semimemranosus kiinnittyy distaalisesti sääriluun sisäreunan taka-alueelle. Osa kiinnityksestä viuhkottuu mediaalisen meniskin ja takaristisiteen alueelle. Poikkeavan rasituksen seurauksena alue voi insertiittityyppisesti ärtyä, jolloin erotusdiagnostisesti tulevat esiin meniskipatologia sekä vanhemman potilaan kyseessä ollen usein polviartroosi. Hoitona on kipua tuottavan rasituksen välttäminen ja anti-inflammatorilääkitys.

Lihasaitiosyndrooma

Raajojen lihakset sijaitsevat lihasaitioissa, joita esimerkiksi säären alueella on neljä. Lihasaitiosyndroomassa perusongelmana on lihasten turvotuksesta johtuva lihasaitiopaineen nousu. Tämä puolestaan heikentää lihaksen perfuusiota ja toimintaa. Akuuttina se voi kehittyä raajan iskuvamman seurauksena, jolloin lihakseen tuleva verenvuoto voi aiheuttaa nopeastikin lihaksen toimimattomuuden ja indisoi päivystyksellisen aition avaamisen kirurgisessa yksikössä. Mikäli operatiivista hoitoa ei toteuteta, menevät kyseisessä aitiossa sijaitsevat lihakset nekroosiin.

Akuutin traumaperäisen taudinkuvan lisäksi on krooninen lihasaitio-oireilu, jonka taustalla on useimmiten lisääntyneestä lihaksen käytöstä johtuva lihaksen kasvu. Ympärillä oleva aition kalvo ei anna samassa tahdissa periksi lihaksen kasvun kanssa, jolloin tila pienenee ja paine nousee. Näissä taauksissa oireina on useimmiten rasituksen jälkeinen aitioalueen kipu, sekä kyseisten lihasten kivulias toiminta. Esimerkiksi säären etuaition kyseessä ollen jalkaterän dorsifleksio on kivulias. Hoitona on ensisijaisesti maltillisempi lihaksen kuormitus, kylmähauteet ja venyttely. Anti-inflammatorilääkitys vähentää osaltaan turvotusta. Mikäli oireisto jää pitkäaikaisesksi tai helposti uusivaksi, se helposti estää esimerkisi urheilijan harjoittelun. Tällöin kroonisessakin tilanteessa on mahdollista operatiivisesti avata oireileva lihasaitio. Hoitotulos on tällöin hyvä.

Säären lihasaitiot.
Säären lihasaitiot.

Bakerin kysta

Bakerin kysta on polvitaipeessa oleva synoviaalipullistuma, joka lapsilla saattaa olla primaarinen, mutta aikuisilla se liittyy useimmiten sekundaarisena muutoksena polvinivelen sisäiseen patologiaan.

Bakerin kystan oireet ja diagnoosi

Useimmiten oireet ovat polvitaipeessa tuntuvaa täyteydentunnetta ja kiristystä jotka estävät polven täyden koukistamisen. Jos kysta on kasvanut kovin suureksi, se voi häiritä alaraajan venapaluuta aiheuttaen turvotuksen polvesta alaspäin. Bakerin kystan spontaanisti revetessä turvotus polvitaipeesta valuu säärtä pitkin alaspäin aiheuttaen laskimotukosta muistuttavan tilan. Laskimoiden aukiolo on syytä varmistaa esim UÄ-tutkimuksella. Usein aikuisiällä tulee anamneesissa esiin muutakin polven oireilua viitaten edellä mainittuun polven sisäiseen patologiaan.

Palpaatiolöydös on useimmiten selkeä ja diagnostinen. Bursa sijaitsee lateraalisen gastrocnemiuksen mediaalipuolella. Mikäli resitenssi sijaitsee tätä lateraalisemmin on erityisesti syytä muistaa erotusdiagnostiikassa kasvaimen mahdollisuus. Natiivikuva ja ultraäänitutkimus ovat aiheelliset, komplisoiduissa tapauksissa myös MRI. Näillä pyritään lähinnä selvittämään kystalle altistavia tai sitä ylläpitäviä polvinivelen sisäisiä vikoja.

Bakerin kystan hoito

Lapsilla kysta usein resoloituu itsestään, ja jopa yli vuoden seuranta on perusteltu silloin kun kysta ei aiheuta komplikaatiota tai jatkuvaa kipua. Ellei tilanne sitten rauhoitu, harkitaan leikkaushoitoa. Aikuisilla hoito suunnataan polvinivelen patologiaan, jolloin kysta useimmiten sitten rauhoittuu itsekseen. Leikkaushoito tulee vain harvoin kyseeseen. Spontaanin kystan repeämisen jälkeen diagnoosin varmennuttua riittää oireenmukainen hoito.

Tarsaalitunnelioireyhtymä

Tibialias posterior -hermo kulkee sisäkehräksen takaa jakautuen jalkapohjan sensorisiin ja motorisiin haaroihin. Samassa tarsaalitunnelissa kulkee myös varpaiden koukistajajänteitä sekä tibialis posterior -valtimo. Tarsaalitunneli voi ahtautua joko jännepaksuuntumien tai traumojen jälkitilojen seurauksena. Mediaalimalleolin tai kantaluumurtuman jälkitilat voivat saada aikaan oireilun.

Tarsaalitunnelioireyhtymän oireet ja diagnostiikka

Lähes koko jalkapohjassa tuntuva kipu ja parestesiat hallitsevat oirekuvaa. Kivut pahentuvat seistessä ja kävellessä, ja yösärky on yleistä. Säteilykipu voi suuntautua myös retrogradisesti. Varpaiden koukistusvoima saattaa olla alentunut.

Kliinisenä löydöksenä on positiivinen Tinellin koe, jossa koputus mediaalimalleolin taakse provosoi säteilykivun jalkaterään. Nilkan dorsifleksio pahentaa yleensä oireita. Erotusdiagnostisesti tulee lähinnä kyseeseen hermojuuriperäisen oireen mahdollisuus. Tällöin ENMG spesifisellä kysymyksenasettelulla on hyvä tutkimus pyrittäessä erottamaan perifeerinen pinne juuritason oireilusta.

Tarsaalitunnelioireyhtymän hoito

Oireita aiheuttavan rasituksen välttäminen, jalkaterän liiallisen valguksen estäminen tukipohjallisin ja tulehduskipulääkkeet ovat konservatiivisen hoidon perusta. Mikäli konservatiivinen hoito ei tuota tulosta harkitaan kirurgista hoitoa eli käytännössä hermon vapauttamista. (vrt. rannekanavaoireyhtymä edellä). Leikkaustulokset ovat hyviä, mutta konservatiivinen hoito on ensijaisvaihtoehto.

Plantaarifaskiitti

Plantaarifaskiitti on yleisin kantapääalueen kiputila. Etiologia on yhä pääosin avoin. Vaivaa esiintyy enemmän miehillä kuin naisilla, ja ylipainon sekä paljon seisomista ja kävelemistä sisältävän työn on todettu altistavan plantaarifaskiitin synnylle. Taustalla on todennäköisesti toistuvien mikrotraumojen aiheuttama inflammatorinen ärsytysreaktio plantaarifaskian kiinnityskohdassa kantaluuhun.

Plantaarifaskiitin oireet ja diagnoosi

Anamneesissa tulee esiin kantapään etuosan kipu joka on pahimmillaan aamulla liikkeellelähdettäessä, tai rasituksen kestettyä pitkään. Välissä voi olla vähäoireisempi jakso. Reumaattisen sairauden mahdollisuus on syytä pitää mielessä jo anamneesia otettaessa. Palpaatiossa kipu paikantuu kantaluun eteen, toisin kuin kantapatjan oireilussa, jossa pahin kipu on suoraan kantaluun alla. Plantaarifaskiitissa varpaiden passiivinen ekstensio pahentaa palpaatiokipua. Diagnoosi on kliininen, kuvantamislöydöksenä usein mainitulla luupiikillä ei vaikuta olevan kovin suurta merkitystä diagnoosin tai hoidon kannalta. Erotusdiagnostiikassa on syytä huomioida mm. hermoperäinen oireilu samoin kuin infektion ja kasvaimen mahdolisuus, joten itsepintaisessa vaivassa natiiviröntgenkuva on perusteltu.

Plantaarifaskiitin hoito

Hoito on ensisijaisesti konservatiivinen. Siinä pyritään vähentämään kipualueen kuormitusta tukevalla jalkineella ja hyvillä pohjallisilla. Venytysharjoituksiin kuuluu plantaarifaskian venyttäminen kaksi kertaa päivässä vähintään 10 minuuttia kerrallaan. Keskeinen osa hoitoa etenkin aamuoireisiin painottuvissa tapauksissa on yölasta joka tukee nilkan dorsifleksioon. Tämä estää plantaarifaskian kiristymisen ja vähentää näin aamuoireita rasituksen taas alkaessa. Yölastahoitoa tulee jatkaa 1-2 kuukautta. Erityisesti venytyshoito voi alkuvaiheessa olla kivulias, ja anti-inflammatorilääkitys on usein tarpeen. Mikäli näistä hoidoista ei apua saada, voidaan antaa kortisonia ja puudutetta kipualueelle. Pisto on syytä tehdä mediaalisesti hieman yläviistosta, ei milloinkaan jalkapohjan puolelta. Pisto jalkapohjasta saattaa tuhota rasvaa sisältävän kantapatjan. Rasituksen välttäminen on luonnollisesti osa hoitoa kaikissa hoitovaihtoehdoissa.

Operatiiviseen hoitoon päädytään vain muutamassa prosentissa tapauksia. Tekniikoiden kirjo on laaja, ja tulokset vaihtelevat suuresti.

Akillesperitendiniitti/-tendinoosi

Akillesjänteen alueella esiintyy tulehduksellisia ja/tai degeneratiivisia muutoksia, jotka oireilevat alkuvaiheessa rasituskivuin. Peritendiniitti kehittyy poikkeuksellisten rasitusten seurauksena, eikä se suoraan johda jänteen heikkenemiseen. Tendinoosissa nähdään degeneratiivisia muutoksia jotka lisäävät riskiä jänteen repeämään. Akillesjänteen lyhentymä aiheuttaa jänteeseen kovemman rasituksen ja altistaa näin oireilulle. Fluorokinoloniantibiooteilla on tunnettuna sivuvaikutuksena akillesjännenalueen ärsytysoireiden pahen-tuminen. Akillesjänteen alueen oireilussa on syytä pitää mielessä myös entesopatian mahdollisuus. Entesopatia liittyy lähinnä seronegatiivisiin spondylarthropatioihin, mutta vain harvoin nivelreumaan.

Akillesperitendiniitin oireet

Kantaluun takaosan kivut ovat yleisiä liikunnanharrastajien vaivoja. Oirekuvan perusteella ne voidaan jakaa insertioalueen kipuihin, bursaärsytyksiin sekä ylempiin jänteen tai jänteen ympäryskudoksen oireiluihin. Jänneinsertioalueen oireissa pahin kipu on aivan akillesjänteen alaosassa. Tässä yhteydessä saatetaan nähdä Haglundin deformiteetti. Alueelle kehittyy helposti insertiokalkkeutumaa. Mikäli harkitaan kalkkeutumien operatiivista hoitoa, on preoperatiivisesti syytä varmistua MRI-tutkimuksella siitä että jänne muutoin on kunnossa. Oireiden aiheuttaja saattaa olla myös kantaluun ja akillesjänteen välissä oleva retrocalcaneaaribursa. Tällöin itse jänne ei niinkään arista palpaatiossa, mutta jänteen etupuolen palpaatio ja nilkan dorsifleksio provosoivat huomattavimmat kivut. Tämän alueen yläpuolella kivut ovat pääosin peritendiniittimuutoksia. Erotusdiagnoosi akillesrepeämään on yleensä selkeä. Totaalissa jännerepeämässä palpoituu kuoppa jänteessä, useimmiten 3-5 cm akillesinsertiosta proksimaalisesti, eikä Thompsonin testissä (Pohjelihasten puristaminen mahallaan makaavalla potilaalla, jonka jalkaterät roikkuvat tutkimuspöydän reunan ulkopuolella) tule fleksioliikettä jalkaterään.

Akillesperitendiniitin hoito

Hoito on ensijaisesti lepo. Alkuvaiheessa kannattaa käyttää kantakorotusta, jolloin saadaan merkittävästi vähennettyä jänteeseen kohdistuvaa rasitusta. Tilannetta rauhoittaa kuuriluontoinen anti-inflammatorilääkityksen käyttö. Mikäli tästä ei riittävää apua ole, voi harkita kortisoni-injektiota jänteen ympäryskudoksiin. Tällöin on kuitenkin ehdottomasti varmistuttava siitä, ettei kortisonia tule injisoiduksi jänteen sisään, sillä akillesjänteen yhdensuuntaisten säikeiden välissä se leviää useiden senttimetrien matkalle ja aiheuttaa vastaavalla alueella nekroosin. Tällaisen jännerepeämän korjaaminen ei onnistu ilman jännesiirteitä.

Mortonin neuralgia

Mortonin neuralgia on kuvattu jo vuonna 1845 Durlacherin toimesta, mutta on saanut nimensä samaa kiputilaa myöhemmin tutkineen Mortonin mukaan. Kyseessä on jalkaterän digitaalihermon paksuuntuma joka paikantuu yli 80 %:ssa tapauksia III ja IV metatarsaaliluun väliin, harvemmin II/III väliin. Taustalla saattaa olla metatarsaaliluiden välin kaventuminen esimerkiksi rasitusmurtumaan muodostuneen kalluksen seurauksena, tai voimakkaasti madaltunut poikittainen jalkaholvi. Usein etiologia jää kuitenkin avoimeksi. Vaiva on yleisin keski-ikäisillä naisilla.

Mortonin neuralgian oireet ja diagnoosi

Mortonin neuralgiassa kipu provoisoituu palpaatiossa ja jalkaterän sivuttaispuristuksessa.
Mortonin neuralgiassa kipu provoisoituu palpaatiossa ja jalkaterän sivuttaispuristuksessa.

Oireita hallitsee jalkaterän alueen rasituskipu joka säteilee varpaisiin ja on usein varsin invalidisoiva. Jalkaterän manipulointi helpottaa oireita, samoin puristavan jalkineen poisotto. Pidemmälle edenneessä tilanteessa saattaa kehittyä lepokipua joka herättää potilaan öisin. Diagnostiikassa affisioituneen välin palpaatio ja jalkaterän sivuttaiskompressio yleensä pahentavat oireita. Käyttökelpoinen keino on diagnostinen puudutus, jolloin Mortonin neuralgian kyseessä ollen kipu helpottaa nopeasti ja potilas pystyy kävelemään kivutta.

Mortonin neuralgian hoito

Mikäli poikittainen jalkaholvi on madaltunut, riittää hoidoksi yleensä metatarsaalialueen kaarevuutta lisäävä tukipohjallinen. Korkeakorkoisten kenkien käyttöä on myös syytä välttää. Mikäli konservatiivinen hoito ei riitä, on leikkaushoito aiheellinen. Siinä poistetaan 1-2 cm mittainen paksuuntuma-alue, ja proksimaalinen hermopää jää terävästi katkaistuna vapaaksi kudoksiin. Seurauksena on kivuttomuus, mutta toisaalta kyseisen varvasvälialueen tuntopuutos.

Muut kantapään kivut

Muita kantapään alueen kipuja aiheuttavia tiloja on mainittu oheisessa kuvassa.

Kantapääkipu voi olla peräisin: 1) kantaluun sairauksista, 2) subtalaarisen nivelen artroosista, 3) akillesjänteen vaurioista ja sairauksista, 4) akillesjänteen insertioalueen bursiiteista, 5) kantaluun apofysiitista, 6) rasvapatjan vammoista ja tulehduksesta, 7) plantaarifaskiitista ja 8) myös huonosta jalkineesta.
Kantapääkipu voi olla peräisin: 1) kantaluun sairauksista, 2) subtalaarisen nivelen artroosista, 3) akillesjänteen vaurioista ja sairauksista, 4) akillesjänteen insertioalueen bursiiteista, 5) kantaluun apofysiitista, 6) rasvapatjan vammoista ja tulehduksesta, 7) plantaarifaskiitista ja 8) myös huonosta jalkineesta.

Linkit

http://www.mic.ki.se/Diseases/c5.html Karoliinisen instituutin laaja TULES-aiheinen linkkisivusto.

http://www.indianahandcenter.com Yläraajaongelmiin erikoistuneen keskuksen sivusto.

http://orthoinfo.aaos.org American Academy of Orthopaedic Surgeons -järjestön ylläpitämä ortopedian alan sivusto.

Kirjallisuutta

Michelsson O, Paavolainen P, Kauppila L, Santavirta S, Konttinen Y. Plantaarifaskiitti ja sen hoito. Suom Lääkäril 2000;55(46):4725-4729.

Lehtinen I, Hurme M, Koskivuo I Jalkaterän ja nilkan hermoperäiset kiputilat. Suom Lääkäril 2000;55(5):441-445.

Kysymykset

  1. Minkälaisella tukilastalla hoitaisit plantaarifaskiittia?
  2. Mediaalisen polvikivun syitä?
  3. Hauislihas on kyynärvarren koukistaja ja ...?
  4. Minkälaiset rasitukset altistavat tenniskyynärpään kehittymiselle?

Takaisin lukuun Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko