Perinnölliset sairaudet ja oireyhtymät

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Mirja Somer

Kromosomihäiriöiden aiheuttamat sairaudet

Downin oireyhtymä

Downin oireyhtymä eli 21-trisomia on kromosomihäiriöistä tunnetuin ja ilmenee noin 1/600 vastasyntyneellä. Siihen voi liittyä kehitysvammaisuuden ohella synnynnäinen sydänvika (ASD, VSD, Fallotin tetralogia) tai suolistoanomalioita (ruokatorven tai pohjukaissuolen ahtauma). Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee, mutta tavallisimmin se on aikuisiällä keskivaikeaa. Downin oireyhtymään liittyy myös infektioalttius ja tavallista suurempi riski leukemiaan ja lymfaattisiin maligniteetteihin.

Kromosomin 21 ylimäärä johtuu useimmiten satunnaisesta häiriöstä tavallisimmin äidin sukusolujen muodostumisessa. Äidin iän lisääntyessä riski lapsen 21-trisomiaan nousee, mutta Down-lapsi voi syntyä myös nuorelle äidille. Kromosomihäiriön toistumisriski perheen seuraavissa raskauksissa on silloin 1 %, ja kromosomitutkimus joko istukka- tai lapsivesinäytteestä on silloin aiheellinen, mikäli perhe sitä haluaa. Downin oireyhtymä voi johtua myös jommankumman terveen vanhemman kantamasta kromosomitranslokaatiosta, jolloin oireyhtymän toistumisriski perheessä on huomattavasti suurempi.

Muut autosomien trisomiat

13-trisomia ja 18-trisomia ovat vaikeita, useimmiten sikiöaikana tai ensimmäisten elinkuukausien aikana lapsen menehtymiseen johtavia oireyhtymiä. 13-trisomiaan liittyy huuli-suulakihalkio, aivojen, silmien ja sydämen rakennepoikkeavuuksia ja ylilukuiset sormet ja varpaat. 18-trisomialapset ovat pienipainoisia ja heillä on aivojen, suoliston ja sydämen rakennepoikkeavuuksia sekä tyypillinen sormien päällekkäinen asento.

Sukukromosomipoikkeavuudet

Sukukromosomipoikkeavuudet eroavat muista kromosomipoikkeavuuksista huomattavasti lievemmän taudinkuvansa perusteella. Turnerin oireyhtymässä tytöllä on vain yksi X-kromosomi (karyotyyppi 45,X). Älyllinen kehitys on normaalia, mutta oireena on lyhytkasvuisuus, primaarinen amenorrea, puuttuva rintojen ja karvoituksen kehittyminen ja osalla potilaista sydämen tai munuaisten rakennepoikkeavuuksia. Ylimääräinen X-kromosomi (kromosomisto 47,XXX) aiheuttaa tytölle vain vähän muita oireita, mutta heikkolahjaisuutta esiintyy useammin kuin sisaruksilla tai väestössä yleensä. Pojilla Klinefelterin oireyhtymässä (47,XXY) ja 47,XYY-oireyhtymässä on myös havaittu hieman keskimääräistä alempia älykkyysosamääriä, mutta erot ovat tilastollisia ja vaihtelu huomattavaa. Klinefelterin oireyhtymään liittyy matala testosteronin tuotanto, vähäinen parran kasvu, joskus gynekomastiaa ja useimmiten lapsettomuutta. Turnerin ja Klinefelterin oireyhtymää sairastavat lapset lähetetään lastenendokrinologin tutkimuksiin hyvissä ajoin ennen puberteettia hormonikorvaushoidon suunnittelemiseksi.

Neurofibromatoosi

Tyypin 1 neurofibromatoosi eli von Recklinghausenin tauti on autosomisesti dominantisti periytyvä sairaus, joka lähes puolella potilaita aiheutuu tuoreesta geenimutaatiosta kromosomialueella 17q11.2. Taudin esiintyvyys väestössä on 1:3 500. Epäily taudista herää yleensä ihomuutosten, ns. maitokahviläiskien perusteella. Vaikka yksittäiset iholäiskät ovatkin väestössä tavallisia, on tautia epäiltävä jos lapsen iholta löytyy ainakin kuusi tarkkarajaista, soikeaa, halkaisijaltaan vähintään 1,5 cm kokoista maitokahviläiskää.

Murrosiässä ihomuutokset lisääntyvät ja iholle ilmaantuu joskus jopa satoja pehmeitä neurofibroomia. Taudin vaikeusaste vaihtelee suuresti ja vaikka haitta voi olla pelkästään kosmeettinen, tautiin liittyy myös alttius kasvaimiin eri puolella elimistöä. Useimmiten kasvaimet ovat histologisesti hyvänlaatuisia, mutta voivat sijaintinsa vuoksi aiheuttaa haittaa, ja kasvaimia voi olla myös keskushermostossa (optikusglioomat, aivo- ja selkäydinkasvaimet).

Diagnoosivaiheessa potilaalle tehdään tarkan kliinisen tutkimuksen lisäksi aivojen kuvantamistutkimus ja silmälääkärin tutkimus. Lapsipotilaat vaativat vuosittaista erikoislääkärin, esimerkiksi lastenneurologin seurantaa. Noin puolella lapsipotilaista on oppimisvaikeuksia, jotka tarvitsevat erityishuomiota. Seurannassa on kiinnitettävä huomiota mahdollisen skolioosin ja verenpainetaudin kehittymiseen ja haittaaviin neurofibroomiin, joiden kirurginen poisto on voi olla aiheellista. Neurofibromatoosia sairastavan henkilön lähisukulaiset voidaan lähettää tutkittavaksi perinnöllisyyspoliklinikalle.

Marfanin oireyhtymä

Marfanin oireyhtymä johtuu sidekudosproteiini fibrilliinin poikkeavasta rakenteesta, joka johtuu autosomisesti dominantisti periytyvästä geenivirheestä kromosomialueella 15q21.1. Tärkeimmät löydökset ovat sydämessä ja verisuonissa, silmissä, luustossa ja nivelissä. Tyypillinen potilas on pitkä, pitkäraajainen, pitkäsorminen ja hoikkarakenteinen, mutta ulkoisissa piirteissä on huomattavaa vaihtelua. Marfanin oireyhtymään liittyy vaara aorttadilataatioon ja ruptuuraan, joihin liittyen suvussa on saattanut tapahtua äkkikuolemia. Oireyhtymää epäiltäessä joudutaan potilasta seuraamaan toistuvilla sydämen ultraäänitutkimuksilla ja mikäli aortta osoittaa laajenemisen merkkejä, kuuluu potilas Marfanin oireyhtymään erityisesti perehtyneen kardiologin seurantaan lääkehoidon ja kirurgisen hoidon tarpeen arvioimiseksi. Marfanin oireyhtymää aiheuttavat mutaatiot ovat erilaisia eri suvuissa, ja vain osalla potilaista diagnoosi voidaan varmistaa suoralla geenitestillä

Tyypillisiä silmälöydöksiä ovat myopia ja linssiluksaatio. Nivelten sijoiltaan menot ja skolioosin kehittyminen ovat tavallisia. Samankin suvun sisällä oireiden vaikeusaste vaihtelee huomattavasti.

Fragiili X-oireyhtymä

Fragiili X-oireyhtymä (frax-oireyhtymä) on tavallisin perinnölliseen kehitysvammaisuuteen johtavista oireyhtymistä ja esiintyy 1:3 000 miehellä ja 1:6 000 naisella. Miehillä kehitysvammaisuus on useimmiten keskivaikeaa, mutta vaihtelua on vaikeasta lievään. Taudinkuvaan kuuluvat ulkoisina piirteinä iso koko, korkea leveä otsa, esiintyöntyvä leuka, isot korvalehdet ja normaalia kookkaammat kivekset. Naisten kehitys vaihtelee normaalista heikkolahjaisuuteen tai lievään kehitysvammaisuuteen.

Oireyhtymä todetaan geenitestillä, jossa ilmenee mahdollinen toistojakson suureneminen ja FMR1-geenin toiminnan estyminen. Kun terveellä naisella on esimutaatio, voi se lapsella muuttua täysmutaatioksi ja aiheuttaa pojalle kehitysvammaisuuden. Täysmutaation saaneen tytön riski kehitysvammaisuuteen on pienempi ja vammaisuus yleensä lievempää. Myös terve mies voi olla esimutaation kantaja. Frax-oireyhtymä vaatia aina perinnöllisyyslääkärin neuvontaa ja laajaa suvun riskihenkilöiden kartoittamista. Sikiötutkimukset ovat mahdollisia.

==Harvinaiset oireyhtymät Terveyskeskuslääkärillä saattaa olla seurannassaan potilas tai potilaita, joilla on diagnosoitu hyvinkin harvinainen perinnöllinen oireyhtymä, josta oppikirjoissa on vain vähän tai ei lainkaan tietoa. Internetin avulla perustietoa löytyy nopeasti esimerkiksi OMIM- tai PubMed-hakupalvelun avulla (www-osoitteet tämän luvun lopussa). Seurannassa olevalle potilaalle ja hänen perheelleen on tärkeää, että lääkäri lupaa perehtyä harvinaiseenkin oireyhtymään artikkelien ja esimerkiksi perinnöllisyyslääketieteen yksikköön tekemänsä puhelinkonsultaation avulla. Artikkelikopioita harvinaisista perinnöllisistä oireyhtymistä on myös saatavissa Väestöliiton perinnöllisyysklinikan kirjastosta. Monia hyödyttävät sopeutumisvalmennuskurssit, joita järjestetään pienille vammaisryhmille erilaisten järjestöjen toimesta.

Suomalainen tautiperintö

Suomalaiseen tautiperintöön kuuluu yli 30 perinnöllistä sairautta, joita meillä tavataan väkilukuun nähden suhteessa enemmän kuin muualla. Nämä periytyvät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta autosomisesti resessiivisesti. Kuitenkin nämä sairaudet ovat meilläkin hyvin harvinaisia yleisimmän, kongenitaalinefroosin ilmaantuvuuden ollessa 1:8 200 ja arvoidun geenin kantajatiheyden väestössä ollessa 1:45. Muut tavallisimmista suomalaisen tautiperinnön taudeista ovat kehitysvammaisuutena ilmenevä lysosomaalinen kertymäsairaus aspartyyliglukosaminuria (AGU) sekä noin vuoden iässä alkavaa etenevää keskushermoston taantumista aiheuttava infantiili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi (INCL).

Tautitiheys vaihtelee Suomessa alueittain, ja lääkärin on hyvä olla tietoinen ainakin siitä, mitä suomalaisen tautiperinnön tauteja on tavattu hänen toiminta-alueellaan.

Monessa suomalaisen tautiperinnön taudissa geenivirheet ovat jo tiedossa ja geenidiagnostiikkaa helpottaa se, että alleelinen heterogeenisyys on suomalaisessa väestössä vähäistä ja valtamutaation osuus taudista riippuen 80-100 %. Vaikka potilaan vanhempien kantajatutkimukset eivät olekaan tarpeellisia, heidän sisaruksillaan ja terveillä lapsillaan on suuri mahdollisuus olla geenin kantajia ja he saattavat toivoa geenitutkimuksia perhettä perustaessaan. Vanhempien sisarusten riski kantaa sairauden geeniä on 1:2 ja terveiden sisarusten riski 2:3, mutta koska taudin syntymiseen tarvitaan saman geenin virhe myös tulevan lapsen toiselta vanhemmalta, on epätavallista että tauti ilmenisi näissä perheissä, elleivät puolisot sitten ole läheistä sukua keskenään.

Hyytymistekijä V:n pistemutaatio

Jopa 5 % väestöstä kantaa autosomisesti vallitsevasti periytyvää hyytymistekijä V:n pistemutaatiota, joka aiheuttaa noin 2-5-kertaisen laskimotukosriskin kantajalleen. Mutaatio todetaan 10-20 %:lla laskimotukospotilaista, mutta on riskitekijä myös valtimotrombooseille, etenkin jos potilas tupakoi tai sairastaa hypertoniaa.

Laskimotukosten vaaraa lisäävät leikkaus, murtuma, nefroosi, vaikeat infektiot, e-pillereiden käyttö, raskaus ja synnytys. Pitkäaikainen hepariinihoito sairastetun tukoksen jälkeen on tarpeen, ja sitä harkitaan myös raskauden aikana tukoksen sairastaneilla mutaation kantajilla. Antikoagulanttihoito ei kuitenkaan ole aiheellinen pelkästään geenivirheen löytymisen perusteella.

Potilaan lähisukulaiset on syytä lähettää tutkimuksiin perinnöllisyyslääketieteen yksikköön, missä jatketaan suvun tutkimuksia tarpeen mukaan. Alaikäisiä oireettomia lapsia ei tarvitse tutkia.

Perinnöllinen hypolaktasia

Laktoosin imeytymishäiriö eli laktoosi-intoleranssi johtuu useimmiten perinnöllisestä hypolaktasiasta, joka on yleisin ihmisellä esiintyvä entsyyminpuutos. Oireena ovat ilmavaivat, vatsan turvotus, ripuli ja vatsakivut. Häiriö liittyy autosomissa peittyvästi periytyvään geenipoikkeavuuteen, joka on yleinen ja esiintyy kaksinkertaisena eli homotsygoottisessa muodossa 17-18 %:lla suomalaisessa väestössä. Laktoosimalabsorptiossa potilaan genotyyppi on C/C, kun taas genotyyppin C/T tai T/T omaavat sietävät laktoosia.

Pienelle lapselle geenipoikkeavuus ei aiheuta oireita, koska laktaasientsyymin pitoisuus alenee vasta 5-12 vuoden iässä. Kaikki geenipoikkeavuuden omaavat eivät myöskään saa maidon nauttimisesta oireita, vaan jopa 30 % pysyy oireettomina. Niinpä vaikka perinnöllisen hypolaktasian poissulkeminen geenitestillä onnistuu, ei päinvastaisessa tilanteessa voida olla varmoja siitä, että nimenomaan geenipoikkeavuus selittää potilaan vatsavaivat.

Takaisin lukuun Perinnölliset sairaudet.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko