Sarveiskalvo

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Marita Uusitalo

Sarveiskalvotulehdus

Terve sarveiskalvo ei yleensä tulehdu, koska normaali kyynelneste sisältää mikrobeilta suojaavia ainesosia. Vaurioituneeseen sarveiskalvoon bakteerit, virukset ja sienet voivat aiheuttaa helposti sarveiskalvotulehduksen (keratiitti). Kuivasilmäisyys, allergia, piilolasien käyttö, kyynelpussin, sidekalvon tai silmäluomien tulehdukset, sarveiskalvon haavauma (eroosio) ja kortikosteroidia sisältävien silmätippojen ja -voiteiden käyttö lisäävät sarveiskalvotulehduksen vaaraa.

Bakteerien ja sienten aiheuttamat sarveiskalvotulehdukset

Sarveiskalvotulehduksen voivat aiheuttaa monet bakteerit, useimmiten gram-positiiviset kokit. Bakteerit ja sienet aiheuttavat tulehduksia erityisesti vanhusten, huonokuntoisten ja tehohoidossa olevien potilaiden ja alkoholin suurkuluttajien silmissä. Näiden potilaiden sarveiskalvon pintavauriot paranevat hitaasti ja niihin voi kehittyä tulehdus. Pelätyin sarveiskalvotulehduksen aiheuttaja on Pseudomonas aeruginosa, joka aiheuttaa erittäin nopeasti etenevän keratiitin. Pseudomonaskeratiittia tulee epäillä varsinkin, kun potilas käyttää piilolaseja. Sienet aiheuttavat Pohjoismaissa harvoin keratiitteja, toisin kuin lämpimissä maissa. Useimmiten sienitulehdus alkaa luonnon vierasesineiden aiheuttamasta sarveiskalvon haavaumasta. Jonkin aikaa jatkunut sarveiskalvotulehdus aiheuttaa sekundaarisen värikalvotulehduksen (iriitti) kehittymisen.

Pseudomonaskeratiitin täysin samentama sarveiskalvo. Keltainen väri johtuu fluoreseiinisilmätipoista.
Pseudomonaskeratiitin täysin samentama sarveiskalvo. Keltainen väri johtuu fluoreseiinisilmätipoista.

Taudinkuva

Sarveiskalvotulehduksen oireita ovat rikantunne ja särky, punoitus, rähmiminen, valonarkuus, vetistys ja näön heikentyminen. Sarveiskalvotulehduksessa yhdistyvät sidekalvotulehduksen ja värikalvotulehduksen oireet ja löydökset. Silmässä nähdään perikorneaalinen verestys, joka usein paikallistuu tai korostuu sarveiskalvossa olevan harmaanvalkean tulehduspesäkkeen suunnassa (kuva osiossa Sidekalvo). Etukammiossa saattaa näkyä valkosolukertymä (hypopyon).

Hoito

Epäilty ja lieväkin sarveiskalvotulehdus ohjataan heti silmätautien erikoislääkärin tutkittavaksi. Hän aloittaa hoidon otettuaan sarveiskalvosta näytteet. Hoito aloitetaan tiheästi annosteltavalla paikallisella antibioottitipalla, kuten kloramfenikolilla, fluorokinololilla tai aminoglykosidilla. Joskus käytetään lisäksi silmän viereen annettavia, peroraalisia tai suonensisäisiä antibiootteja. Lisäksi käytetään mustuaista laajentavia silmätippoja värikalvoärsytyksen vähentämiseksi.

Ennaltaehkäisy

Yleislääkärin ja muiden alojen spesialistien tulee aktiivisesti pyrkiä ehkäisemään sarveiskalvotulehduksen syntyminen. Märkäiset kyynelpussin, luomien tai sidekalvon tulehdukset on hoidettava tehokkaasti. Laitoshoidossa ja tehohoidossa olevien potilaiden sarveiskalvojen pinnan kuivuminen on estettävä käyttämällä runsaasti suojavoidetta (esim. Oftan-A-Pant®) tai geelimäisiä keinokyyneleitä (esim. Viscotears® tai Oftagel®). Erityisen tärkeää silmien kuivumisen estäminen on, jos potilaan tajunnan taso on alentunut eikä hän räpyttele tai sulje silmiään (lagoftalmus). Tarvittaessa silmät on silloin suljettava teipillä tai kevyellä painositeellä.

Ennuste

Sarveiskalvotulehdus voi aiheuttaa sarveiskalvoon pysyvän, näköä heikentävän arven, ja vaille hoitoa jäänyt tai väärin hoidettu sarveiskalvotulehdus saattaa jopa puhkaista sarveiskalvon tai johtaa silmän sisäiseen tulehdukseen (endoftalmiitti) ja sokeutumiseen.

Herpes simplex -viruksen aiheuttama sarveiskalvotulehdus

Taudinkuva

Herpeskeratiitin oireita ovat kipeä ja vetistävä silmä, rikantunne ja näön heikkeneminen. Silmässä näkyy perikorneaalinen verestys. Sarveiskalvon tunto on alentunut, erityisesti jos tulehdus uusii. Taudin tyypillisessä muodossa sarveiskalvon pintasolukossa näkyy fluoreseiinivärjäyksellä esiin saatava oksanmuotoinen haavauma.

Herpeskeratiitin aikaansaama haarautuva sarveiskalvohaava hohtaa sinisessä valossa vihreänä fluoreseiinivärjäyksen jälkeen.
Herpeskeratiitin aikaansaama haarautuva sarveiskalvohaava hohtaa sinisessä valossa vihreänä fluoreseiinivärjäyksen jälkeen.

Hoito

Potilas ohjattaan vuorokauden sisällä silmätautien erikoislääkärin luo. Lääkityksenä käytetään asikloviirisilmävoidetta viidesti päivässä. Kortikosteroidien käyttö aktiivisen tulehduksen aikana pahentaa tulehdusta ja on taitovirhe. Kortikosteroideja saatetaan käyttää pienentämään arpea, kun aktiivinen tulehdus on parantunut.

Ennuste

Pinnallinen herpeskeratiitti paranee hyvin, eikä yleensä heikennä näköä. Tauti saattaa uusia, jolloin toistuvat epiteelivauriot ja niihin usein liittyvät sarveiskalvon syvemmät muutokset heikentävät näköä pysyvästi. Samalla sarveiskalvo muuttuu hermovaurion vuoksi tunnottomaksi. Arpisamentuma voi lopulta olla niin voimakas, että sarveiskalvonsiirto on tarpeen.

Silmän vyöruusu

Taudinkuva

Varicella-zostervirus voi kasvojen alueen vyöruusun lisäksi aiheuttaa silmässä sarveiskalvotulehduksen, suonikalvotulehduksen, silmänpaineen nousun ja jopa verkkokalvonekroosin. Silmätulehdus (herpes zoster ophthalmicus) on tavallinen erityisesti, kun ihottumarakkuloita on nenän kärjessä nasosiliaarihermon hermottamalla alueella. Silmäluomet voivat turvota voimakkaasti. Silmä saattaa särkeä ja siinä voi esiintyä samoja oireita kuin sidekalvotulehduksessa, sarveiskalvotulehduksessa tai värikalvotulehduksessa.

Hoito

Kun vyöruusu esiintyy silmän ympäristössä, yleislääkärin on hyvä aloittaa viivytyksettä peroraalinen valasikloviiri tai asikloviiri ja silmään kloramfenikolivoide. Kun ihomuutos ulottuu nenän alueelle, on syytä tutkia sarveiskalvon tunto. Jos tunto on alentunut, silmä punoittaa tai luomet ovat turvoksissa, potilas ohjataan vuorokauden kuluessa silmätautien erikoislääkärin hoitoon. Hän aloittaa tarvittaessa silmään viruslääkityksen sekä hoitaa mahdollisen värikalvotulehduksen.

Ennuste

Ennuste on yleensä hyvä, mutta silmän vyöruusu voi johtaa myös pysyvään näön heikkenemiseen.

Kuivasilmäisyys

Kuivasilmäisyys (Keratoconjunctivitis sicca) on hyvin yleinen tila. Kyynelnesteen eritys vähenee iän myötä. Useat paikallisesti ja systeemisesti käytettävät lääkkeet, esimerkiksi beetasalpaajat, vähentävät kyynelnesteen eritystä. Samoin monet yleissairaudet, etenkin sidekudos- ja ihosairaudet vähentävät kyynelnesteen eritystä. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi nivelreuma, Sjögrenin syndrooma, LED, sarkoidoosi, psoriaasi, atopia ja seborrooinen dermatiitti. Myös kasvohermon halvaukseen tai Basedowin tautiin voi liittyä kuivasilmäisyyttä. Koneellinen ilmanvaihto aiheuttaa ja pahentaa kuivasilmäisyyttä. Oireet esiintyvät silloin arkisin ja katoavat viikonloppuisin (ns. "office eye syndrome").

Taudinkuva

Kuivasilmäisyyden oireita ovat rikantunne, kirvely, silmien väsyminen ja halu pitää silmät mielellään kiinni. Silmät punoittavat ja ärtyvät helposti. Myös silmien vetistys voi johtua kuivasilmäisyydestä, sillä silmän kuivuminen voi laukaista refleksinomaisen kyynelvuodon. Oireet ovat pahimmillaan tuulessa sekä kuivassa, ilmastoidussa tai savuisessa ympäristössä.

Esitiedot riittävät usein diagnoosiin. Silmän pinta näyttää kuivalta. Kyynellampi on kadonnut alaluomen reunalta. Sarveiskalvon heijaste voi näyttää epätasaiselta, ja vaikeasti kuivasilmäisen sarveiskalvon pinnalla voi lupilla nähdä vaurioituneen epiteelin muodostamia nauhoja (filamentteja). Fluoreseiini ja bengalinpuna värjäävät kuivan sarveiskalvon epiteelin pistemäisesti. Schirmerin imupaperikokeella mitattu kyyneleritys on alle 5-10 mm/5 min.

Hoito

Yleislääkäri voi aloittaa hoidon. Yleissairauden mahdollisuus on hyvä muistaa potilasta tutkittaessa. Potilaan mahdollisesti käyttämän kuivasilmäisyyttä aiheuttavan lääkityksen tarpeellisuus on syytä tarkistaa ja vaihtaa lääkkeitä, jos mahdollista. Savuista, pölyistä ja koneellisesti ilmastoitua ympäristöä on syytä kehottaa välttämään mahdollisuuksien mukaan. Ilmankostuttimesta saattaa olla apua. Silmiä ei pidä huuhtoa vedellä. Se tuntuu hetkellisesti auttavan, mutta vesi lisää silmien kuivumista. Aurinkolaseja tai suojalaseja voi käyttää estämään tuulta ja viimaa.

Keinokyynelet muodostavat kuivasilmäisyyden perushoidon. Niitä on kymmeniä erilaisia sekä vesipitoisia että geelimäisiä käsikauppalääkkeitä. Potilaalle sopivin valmiste on yksilöllinen ja löytyy kokeilemalla. Vesipitoiset keinokyynelet (esim. Liquifilm Tears®) eivät juuri häiritse näköä, mutta niitä joutuu tiputtamaan usein. Geelipitoiset (esim. Viscotears®, Oftagel®) sumentavat hetkeksi näön, mutta niiden vaikutus kestää kauemmin. Kannattaa suosia tippaa, jossa ei ole bentsalkoniumkloridia säilöntäaineena, sillä keinokyynelhoito tulee kestämään vuosia ja allergisoituminen on mahdollista. Potilaat, joiden kuivasilmäisyys on vaikea, joiden oireet eivät riittävästi helpotu keinokyynelhoidolla ja joiden sarveiskalvot tai silmäluomet ovat poikkeavat voi ohjata silmätautien erikoislääkärin vastaanotolle. Erikoislääkäri voi asettaa kyynelpisteisiin tulpat tai pienentää niitä kirurgisesti.

Ennuste

Kuivasilmäisyys vaatii säännöllistä kostutuslääkitystä. Vaikea kuivasilmäisyys voi heikentää tarkkaa näköä, sillä kyynelkalvo on silmän voimakkain valoa taittava pinta. Kuivasilmäisyys altistaa sarveiskalvon pintavaurioille ja silmätulehduksille.

Piilolasit

Pehmeät piilolasit peittävät koko sarveiskalvon ja mukautuvat sen muotoon. Niitä myydään sekä "kertakäyttöisinä" eli muutaman päivän välein vaihdettavina ja pitempään käytettävinä, säännöllisesti puhdistettavina linsseinä. Kovat piilolasit, jotka peittävät vain osan sarveiskalvoa, ovat pitkäkäyttöisiä. Kyynelneste täyttää niiden ja sarveiskalvon väliin jäävän tilan. Kovat piilolasit läpäisevät enemmän happea kuin pehmeät ja ovat sarveiskalvon kannalta periaatteessa terveellisempiä. Pehmeät piilolasit ovat silti tavallisempia kuin kovat. Oikein käytettyinä molemmat tyypit ovat turvallisia. Myös puolikovia piilolaseja on myynnissä.

Piilolasit vaikeuttavat tyypistä riippumatta sarveiskalvon hapen saantia ja aiheuttavat pintaepiteeliin pikkuvaurioita. Erilaiset ärsytysoireet ja allergiset tai toksiset reaktiot piilolaseille tai niiden puhdistusnesteille ovat mahdollisia, ja sarveiskalvotulehdukset ovat tavallista yleisempiä. Erityisen vaarallinen on Pseudomonas aeruginosan aiheuttama sarveiskalvotulehdus (oheinen kuva).

Silmäongelmien välttämiseksi käsien peseminen piilolaseja käsiteltäessä, oikea puhdistus ja riittävän tiheä linssien vaihto ovat tärkeitä. Silmälääkärin säännöllinen tarkastus on tarpeellinen. Piilolasien kanssa ei saa nukkua. Silmätippoja, poikkeuksena säilöntäaineettomat keinokyynelet, ei saa käyttää yhdessä piilolasien kanssa, sillä monet lääkkeet ja säilöntäaineet imeytyvät piilolasiin ja voivat aiheuttaa toksisia tai allergisia reaktioita.

Mikäli piilolasipotilaalla on silmäongelmia, piilolasia ei saa käyttää ennen kuin silmä on parantunut. Mikäli kyseessä on sidekalvotulehdus, yleislääkäri voi määrätä paikallisen antibioottitipan. Piilolasipotilaan silmästä kannattaa ottaa sidekalvonäyte bakteeriviljelyyn, ja myös piilolasien säilytyskotelon nesteestä voi ottaa viljelynäytteen. Jos sarveiskalvo näyttää poikkeavalta, potilas ohjataan välittömästi silmätautien erikoislääkärin hoitoon. Potilas kannattaa lähettää erikoislääkärin tutkittavaksi myös siinä tapauksessa, että sidekalvotulehdus ei parane muutamassa päivässä, silmä rähmii voimakkaasti, se on kipeä tai näkö on heikentynyt. Tulehduksen jälkeen piilolasit on vaihdettava uusiin.

Allergisen sidekalvotulehduksen oireena on silmien kutina ja kyynelvuoto. Tällöin ei pidä käyttää piilolaseja. Hoidoksi kannattaa määrätä natriumkromoglikaatti- tai antihistamiinisilmätippa. Ellei tästä ole apua, potilas on syytä lähettää erikoislääkärin hoitoon. Yleislääkärin ei koskaan tule määrätä kortisonitippoja ärtyneeseen silmään.

Kirjallisuutta

Hietanen J. Punainen silmä. Duodecim 2001;117:583-9.

Konttinen YT, Kari O, Kotaniemi K, Valleala H, Honkanen V. Reumataudeissa esiintyvät silmämuutokset. Suomen Lääkärilehti 1999;54:3521-37.

Setälä K, Ruusuvaara P. Piilolasien haittavaikutukset. Duodecim 1992;108:2130-5.

Tervo T. Herpes zoster ophthalmicus. Suomen Lääkärilehti 1993;48:1658-63.

Tervo T. Sarveiskalvo ja sen taudit. Kirjassa: Saari KM (toim.) Silmätautioppi, Kandidaatti-kustannus Oy, Helsinki, 2001:145-168.

Kysymykset

  1. Vanhainkodin vuodeosaston hoitaja kertoo, että potilaan silmä on ollut 3 päivän ajan punainen, kipeä ja rähminyt. Silmään on tiputettu kloramfenikolitippaa viidesti päivässä. Nyt hoitaja on huomannut, että sarveiskalvolla on jotain ylimääräistä. Kuinka toimit?
  2. Terveyskeskukseen tulee 20-vuotias terve nainen, joka käyttää pehmeitä piilolaseja. Hän kertoo, että toinen silmä on ollut eilisestä lähtien kipeä ja punainen. Tänä aamuna silmässä oli hieman rähmää. Mitä teet?
  3. Terveyskeskukseen tulee 25-vuotias terve mies, jolla on huuliherpes. Nyt toinen silmä on alkanut punottaa ja vetistää. Ssilmässä on roskantunne. Mitä teet?
  4. Ajanvarausvastaanotollesi tulee 70-vuotias verenpainetautia sairastava nainen, joka kertoo, että molemmat silmät ovat usean kuukauden ajan olleet usein ärtyneet ja punoittavat. Silmissä on hiekantunnetta. Näkö on ennallaan. Silmät väsyvät nopeasti. Mitä teet?


Takaisin lukuun Silmätaudit.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko