Sylkirauhaset

TherapiaFennica

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Timo Atula

Sylkirauhastulehdukset

Akuutit tulehdukset

Akuutin bakteriellin sylkirauhastulehduksen oireena on rauhasen voimakas, kivulias turpoaminen. Rauhasta painettaessa sen tiehyestä saattaa pursuta märkää. Diagnoosi on yleensä kliininen. Erotusdiagnostiikassa on huomioitava erityisesti hammasperäiset tulehdukset ja nuorilla virustaudit. Hoitona on yleisimpiin bakteeripatogeeneihin (S. aureus, S. pneumoniae, H. influenzae) tehoavat antibiootit (esim. amoksisilliini 500-750 mg x 2 x 7 vrk), harvoin tarvitaan inkiisiota tai punktioita. Jos alueella on selvä turvotus ja kuumotus, on syytä ohjata potilas sairaalaan; tällöin saatetaan tarvita parenteraalista antibioottihoitoa (esim. kefuroksiimi 750 mg 1 x 3). Sikotautiviruksen aiheuttama sylkirauhastulehdus on rokotusten ansiosta nykyisin erittäin harvinainen.

Krooninen tulehdus

Krooninen sylkirauhasten tulehdus aiheuttaa rauhasen toistuvaa, yleensä kivuliasta, turvotusta. Tauti esiintyy yleensä vain yhdessä rauhasessa ja taustalla on usein sylkikivi. Erotusdiagnostisesti huomioidaan kasvaimet, sialoosit sekä hammas- ja leukaluuperäiset syyt. Tieto vaihtelevasta, ruokailuun liittyvästä turvotuksesta yhdistettynä palpaatioon ja ultraäänikuvaukseen riittävät yleensä diagnoosin tekemiseen.

Kroonisen leuanalussylkirauhastulehduksen hoitona on sylkirauhasen poisto. Kasvohermovaurioriskin vuoksi korvasylkirauhasta leikataan harvoin kroonisen tulehduksen takia. Jos diagnoosi on selvä, hoidolla ei kiire.

Lasten toistuva parotiitti

Lapsilla esiintyy juveniili parotiitti, johon liittyy rauhasen tiehyen muutokset ja toistuvat akuutit tulehdukset. Tauti rauhoittuu itsestään puberteetin jälkeen. Hoitona on akuuttien tulehdusten hoito. Käytännössä potilaille tehdään ultraäänitutkimus. Erikoislääkäriä voi tarvittaessa konsultoida.

Sylkikivet

Sylkikivi (sialoliitti) aiheuttaa rauhasessa turpoilua ruokailun yhteydessä. Valtaosa kivistä esiintyy leuanalussylkirauhasessa. Toistuva turvotus voi johtaa rauhasen krooniseen tulehdukseen. Tiehyessä sijaitseva kivi voidaan todeta palpoiden. Rauhasen tutkimisessa käytetään ensisijaisesti ultraääntä, jolla nähdään valtaosa (90 %) kivistä. Sialografiaa käytetään vain poikkeustapauksissa.

Tiehyessä sijaitseva kivi voidaan poistaa tiehyen laajennuksella tai halkaisulla. Rauhasessa sijaitseva kivi vaatii yleensä rauhasen poiston.

Yksittäisen kiven voi poistaa yleislääkärikin, mutta potilaan voi myös huoletta ohjata korvalääkärille. Jos kiven poistaa, kannattaa huomioida, että rauhasessa voi olla useampikin kivi. Oireiden määrä vaikuttaa kiireellisyyteen.

Sylkirauhasten vammat

Korvasylkirauhasen alueella olevan haavan yhteydessä on primaaristi kiinnitettävä huomiota kasvojen symmetrisiin liikkeisiin. Mahdollisen kasvohermon häiriön ilmetessä on tärkeää tietää, onko toimintohäiriö ilmaantunut välittömästi vai vasta myöhemmin. Välittömästi syntynyt hermovaurio vaatii hermon ompelun sairaalassa. Syvät vammat tai laskutiehyiden alueen vammat kuuluvat sairaalahoitoon.

Sylkirauhaskasvaimet

Sylkirauhasen kasvaimen oireena on yleensä aristamaton kyhmy. Kyhmyn hyvän- tai pahanlaatuisuutta ei pysty arvioimaan kliinisesti tai kuvantamismenetelmin, ellei kasvain infiltroi ympäristöön. Ainoa lähes varma merkki pahanlaatuisuudesta on tuumoriin liittyvä kasvohermovaurio tai suora kasvu iholle.

Sylkirauhasten alueella oleva kyhmy voi olla myös muuta alkuperää. Kyseessä voi olla esimerkiksi rauhasen vieressä oleva imusolmukeperäinen suurentuma, lymfooma tai levyepiteelikarsinooman metastaasi. Erityisesti leuanalussylkirauhasen alueen ja leukakulmaan alueen kasvaimen lähtökohdan paikantaminen on vaikeaa. Ennen leikkausta on arvioitava todennäköinen syy.

Suurten sylkirauhasten eli korva-, leuanalus- ja kielenalussylkirauhasten tuumoreista 70-80 % sijaitsee korvasylkirauhasessa. Korvasylkirauhasen alueella suurin osa (yli 80 %) on hyvänlaatuisia. Muissa rauhasissa pahanlaatuisten suhteellinen osuus on suurempi: leuanalussylkirauhasen ja pienten sylkirauhasten kasvaimista puolet on pahanlaatuisia. Kasvaintyyppejä on lukuisia: WHO:n luokitus jakaa sylkirauhasten tuumorit 7:ään pääryhmään. Näistä adenoomat jaetaan 9:ään ja karsinoomat 18:aan eri tyyppiin.

Tavallisin hyvänlaatuinen kasvain on pleomorfinen adenooma, joita on 70-80 % kaikista hyvänlaatuisista kasvaimista. Pleomorfisella adenoomalla on pieni taipumus muuttua syöväksi. Toiseksi yleisin hyvänlaatuinen sylkirauhaskasvain on Warthinin tuumori.

Kaikkiaan Suomessa todetaan 60 uutta sylkirauhassyöpää vuosittain. Tavallisimpia sylkirauhasten pahanlaatuisia kasvaimia ovat adenokystinen karsinooma, mukoepidermoidi- ja akinussolukarsinooma. Sylkirauhassyöpien ennuste riippuu erityisesti kasvaimen tyypistä ja koosta. Paikalliset etäpesäkkeet huonontavat ratkaisevasti ennustetta.

Sylkirauhaskasvaimen tutkimusmenetelmät

Kuten muissakin pään- ja kaulanalueen kyhmyjen tutkimisessa, lähtökohtana on huolellinen anamneesi ja korva-, nenä- ja kurkkututkimus tarvittaessa myös endoskooppisesti tehtynä. Lisätutkimuksena sylkirauhaskyhmyjen tutkimisessa käytetään ohutneulanäytettä (ONB) ultaräänitutkimukseen yhdistettynä. Leikkauspäätöstä ei tule tehdä pelkästään ohutneulanäytteen perusteella, sillä virheelliset vastaukset ovat tavallisia. Ohutneulavastausta voidaan tulkita seuraavasti: Jos löydöksenä on pleomorfiseen adenoomaan tai Warthinin tuumoriin viittaava löydös, oikean vastauksen todennäköisyys on 90 %. Väärät syöväksi tulkitut ohutneulavastaukset ovat harvinaisia, mutta sylkirauhassyövistä otetuista ONB-näytteistä vain 50-70 %:ssa todetaan syöpään viittaavaa. Selvät tuumorit tuleekin hoitaa kirurgisesti ohutneulalöydöksestä riippumatta.

Ultraäänitutkimus, sen paremmin kuin muukaan kuvantamistutkimus, ei varmuudella erota benigniä tai malignia muutosta toisistaan. Tiekonetomografiaa tai magnettikuvausta ei normaalisti tarvita.

Erotusdiagnostiikassa on huomioitava mm. lymfoomat ja levyepiteelikarsinooman tai muiden maligniteettien metastaasit (katso Kaulakyhmyt ja -fistelit).

Sylkirauhaskasvainten hoito

Korvasylkirauhasen kyhmy leikataan poistaen vähintään rauhasen pintaosa kasvohermoa myötäillen. Näin minimoidaan kasvohermovaurion riski ja kasvaimen uusiutuminen. Epäiltäessä sylkirauhasperäistä malignia tuumoria esimerkiksi sytologian perusteella tehdään totaali parotidektomia. Tuumorin infiltroidessa kasvohermoa, tämä korjataan tarvittaessa hermosiirteellä. Leuanalussylkirauhasen tuumorit poistetaan aina yhdessä vähintään koko rauhasen kanssa.

Korvasylkirauhasen poiston jälkeen leikkausalueella voi esiintyä hikoilua ruokailuun liittyen (Freyn oireyhtymä), mikä johtuu sylkirauhaseen tulevien hermojen hakeutumisesta ihon hikirauhasiin. Korvasylkirauhasten leikkauksessa korvalehden tunto alenee.

Leikkaus tarvitaan, koska vasta poiston jälkeen päästään diagnoosiin. Osassa maligneja kasvaimia annetaan leikkauksen jälkeen sädehoito. Solusalpaajahoitoja ei yleensä käytetä sylkirauhassyöpien hoidossa.

Sylkirauhaskasvain - Mitä yleislääkäri voi tutkia?

Normaali korva-, nenä- ja kurkkutautinen tutkimus on syytä tehdä. Selvät kyhmyt tulee ohjata suoraan sairaalaan korvapoliklinikalle (kiireellisyys luokka alle 30 pv). Kasvainten monimuotoisuuden vuoksi ultraäänitutkimus ja sytologinen näyte voidaan tehdä keskitetysti sairaalassa.


Takaisin lukuun Korva-, nenä- ja kurkkutaudit.

Näkymät
Henkilökohtaiset työkalut
Valikko